My weakness is that I care too much

Olen tässä pohdiskellut itsekseni, meillä on ollut upeita treenikavereita, siis aivan loistavia! Katselin kuvagalleriasta kuvia ja muistelin lämpimästi joitakin aikoja ihan tästä parin vuoden sisältä.

Itselläni on ollut ongelmia, paljonkin. En mä tarkotuksella ole ollut vittumainen tai tehnyt kenellekkään pahaa mieltä, mutta nyt kun on löytänyt sen vanhan avarakatseisuuden takaisin niin kyllä mä tajuan että aika ankeeta treeniseuraa mä oon kyllä varmasti ollut.
Kyllä vähän sanon että seura teki kaltaisekseen, mä olen kuullut paljon sitä että olen ihan paska ohjaaja ja että kaikki omassa tekemisessä kusee huolella, mullehan se on tehny tosi hyvää! Siis siinnä mielessä että mulla nousee tälläisistä kommenteissa itselle kova tarve todistaa nämä väitteet vääriksi, asenne tulee ja hyökkää että minä näytän teille jotka epäilette!
Se on vaan suuren suuri ongelma että otan todella paljon vaikutteita asioista joita itse ihailen, tässä tapauksessa ihan huippuhyvä kouluttaja jonka koirat on ihan huippu duunareita ja se mielentila, siis VAU! Kouluttajana ei kaunistele asioita ja ne tulee pläjäyksenä suoraan päin näköä, mulle tämänlainen kouluttaja on juuri oikeanlainen ja vie mua ohjaajana paljon enemmän. Mutta nyt kun olen tehnyt paluuta vanhaan itseeni niin ajatukset muistakin asioista on tullut, niinkuin se että kaikilla ei ole tätä samaa ajatusmaailmaa vaan oikeasti se että sanoo liian jyrkästi ja suoraan satuttaa ja aiheuttaa pahaa mieltä.

Joudutte katselemaan omista koiristani kuvia kun en laita vanhojen treenikamujen kuvia, ettei kukaan loukkaanu tai koe tilannetta ahdistavaksi.

Meidän kanssa treenasi yksi nuori nainen, todella lahjakas ohjaaja jolla on mustia kaksinkappalein. En kovinkaan kauaa kerennyt tätä nuorempaa näkemään mutta vanhemmalla oli todella upea tottis, Siinnä oli jotakin mitä itsekkin halusi tavoitella ☺
Oli itselläni aika kurjaa aikaa kun tuntui että kaikki koirat kuolee käsiin, omat ja kasvatitkin, tapaturmaa.. sairautta... tuntui kun kaikki olis vaan kaatunu niskaan, fiilis ei siis ollut kovinkaan hyvä tuolloin. En yritä puolustella itseäni milläänlailla, sulkeuduin vähän ja en ollut kovin aurinkoinen, kaikilla vaan on oma tapansa surra. En tiedä varsinaisesti mitä sitten lopulta kävi.. Reilu kuukausi sitten kuulin vaan että olin "selkäänpuukottaja", olen yrittänyt miettiä siitä asti mitä tässä varsinaisesti on tapahtunut mutta en vaan itse tiedosta asiaa.. vaikka olen yrittänyt. Muistan häntä kaikesta huolimatta todella
lämpimästi, mukava ja positiivinen ihminen.

Sen jälkeenkin meillä on ollut upeita treenikavereita, sellaisia jotka on saanut sitä suoraa palautetta ja ymmärtänyt asian niin että pidän heitä sekä heidän koiriaan huonoina, enkä minä ole koskaan niin sanonut enkä edes ole yrittänyt vihjailla siihen suuntaan.

Olen nyt jokatapauksessa ottanut opikseni, treenailen mielläni yksin mutta olihan se aivan ihanaa kun sai uuden treenikaverin tässä jonka kanssa ollaan nyt käyty pariin kertaan treenailemassa silloin kun ei olla omissa treeneissä ♥ Huomaan muutenkin noin yleisesti itsessäni suuren ja positiivisen muutoksen, avaramman katseen ja vähän rennomman olemuksen, ihan omia koiriakin kohtaan ☺

Omat valotuojat ♥

I believe that family is worth more than money or gold

Pari viimeistä viikkoa oli hieman rankahkot kun olin äidin luona hoitamassa koiria heidän loman ajan, koiria oli yhteensä 9 ja rankaksi asian teki että Renalla oli juoksut, se oli yhtä eristämistä ja suunnittelua ettei tule vahinkoa Dorkan kanssa. Kyllähän kaikki sujui ihan niinkun pitikin mutta viimeiset 4 päivää kävi vähän turhan unettomiksi omalta osalta että rupesi olemaan ihan lopussa oma jaksaminen.
Sain myös yliannostuksen shelttien haukkumisesta vaikkei ne haukkuneetkaan läheskään niin paljoa kun normaalisti.
Kaikenkaikkiaan oli ihan mukavaa ja tulipahan oltua paljon veljeni kanssa ☺

Me ei oikein ehditty treenailemaan sen aikana kun olin vanhemmillani hoitireissulla, mutta nyt ollaan oltu pari päivää kotona keräämässä voimia, saatu omia arkisia juttuja tehtyä, eli ollaan me myös treenattu.
Aloitin Norpan kanssa toissapäivänä tottiksen treenaamisen, se ei osaa kuin istu ja odota käskyt oikesti tällä hetkellä. Mut miten iloikseks se tekikään mut kun mulla on kerrankin pentu joka on ihan älyviisas, ihan lapsi nero! Se on niin taitava että voisin jopa harkita tämän likan kanssa jos vähän tokoilisi kaiken muun lisäks. Uskon jos pidetään tämä tahti niin kohta on maahanmeno ja perusasento hallussa kun vanhalla tekijällä, odotukset on korkealla Norpan kanssa ☺ Kiva että on välillä oikesti nokkela koira treenattavana, Dorka kun oli hankalin mitä oon koskaan koulinu ja Muikku oli jotain siltä väliltä.
Mä olen tyytyväinen ja onnellinen mun karvaisista ystävistä! ♥

Muikku perusasennossa ☺