Kaksi liian hyvää, ihan liian aikaisin..

Elämä on epäreilua.
Lauantaina sain myöhään illalla puhelun, puhelun jota en osannut odottaa, puhelun joka kantoi maailman huonoimmat uutiset korviini.
Mind Breakers Bruno "Rölli" 2.7.2014 - 4.10.2014
Rölli jäi samana iltana auton alle ja kuoli.

En koskaan unohda Rölliä, mulle tutummin oli vaan Bruno, se tumma ja tulinen, avoin ja sosiaalinen.
Sanat ei riitä kuvailemaan sitä surun määrää.
Rölli oli loppuun asti rohkea ja reipas.
Suurimmat osanotot perheelle!

 Lepää rauhassa pieni ystävä ♥

Tänään oli päästettävä irti myös toisesta, ihan liian nuoresta, liian hyästä koirasta tähän maailmaan.
Mulla on "maailman hirvein ihminen" olo, mutta rakkauteni jonka kanssa kaikkeni yritin nukkuu nyt ikiunta.
Barracuda de Rapidcan "Ralli" 14.7.2012 - 9.10.2014

Rallia on pähkäilty moneen kertaan, milloin ontumista ja milloin muuta.
Ralli sai viime kesänä, kesäkuussa, jonkunlaisen "kohtauksen", kävin sanomassa rauhallisella äänellä autossa "tule", sehän tuli, se sinkosi ja ihan apinan raivolla, kummatkin käpälät mun pään ympärillä ja kuonokoppa hakkasi 5 kertaa päätäni vasten, en ollut ikinä aijemmin kuullut sellasta ääntä Rallista mitä sinä iltana kuului..Rallilla oli koppa päässä aina autossa, ei siksi että se olisi vihainen vaan siksi että se olisi muuten syönyt auton mutta sinä iltana kiitin luojaa että koppa oli päässä. Järkytys oli suunnaton, en tiennyt mitä ajatella, ainoa asia mikä tuli mieleen oli että se yritti kirjaimellisesti saada mut hengiltä. Antibiootti kuurin sain päätäni varten, en suurta kuhmua vaan kynsien repimiin vereslihaisiin kohtiin kummallekkin puolelle päätä.
Huolestuttavinta oli jälkeinen olo, ihan kun se ei olisi tiennyt mitä oli tapahtunut vaan hetken sen jälkeen käyttäytyi täysin normaalisti.
En syyttänyt Rallia, hoin vaan itselleni että sillä on niin huonot taustat ja että me selviämme tästä.

Ei mennyt kauaa että teki saman, nappasi taas ihan kummallisessa tilassa mutta tälläkertaa ilman koppaa ja naamasta, refleksit toimivat sen verran hyvin ettei naamaan tullut kun pienet reiät koska sain kädellä syönnettyä sen sen verran pois että hampaat kerkesivät osua vaan poskeen ja nenään.

Tähän syksyä myöten "kohtaukset" lisääntyivät.. Ralli alkoi olemaan liian vaarallinen ympäristölle ja tietysti minä ja muut koirani oltiin myös vaarassa.

Tämä kaikki tuntui niin epätodelliselta, en halunnut ajatella tätä vaihtoehtoa, se ei ollut vaihtoehto ennenkuin pikkuhiljaa rupesin heräämään todellisuuteen. Kaikkien näiden tapausten jälkeen mitä sattui, Ralli oli joka kerta ihan yhtä hämmästyneen näköinen, ihan kun se ei vaan olisi ollut tässä maailmassa enään niiden raivareiden aikana ja vaikutti myös tapahtumien jälkeen siltä ettei se ymmärtäisi mitä on juuri tapahtunut.

Minä en tule muistamaan Rallia tuollaisena vaan sellaisena herttaisena, rakastavaisena, sosiaalisena, kilttinä ja aina iloisena koirana mitä se kuitenkin suurimman osan ajasta oli, silloin kun se oli omaitsensä, jos niin voi sanoa. Se otti vieraat hyvin vastaan, meni rapsuteltavaksi mutta osasi rauhoittua tilanteeseen vieraasta riippuen. Rallissa oli niin paljon hyviä asioita, ei sillä ollut maailman paras hermorakenne mutta se ei meitä haitannut.
Jos Ralli aina vaan olisi ollut sellainen mitä se muuten oli.

Tuntui ihan kamalalta, Ralli heilutti häntää, hyppäsi syliin ja pusutteli minkä kerkesi ihan hetki sitten, se ei ymmärtänyt miksi mä olin niin poissa tolaltaan. Painoin pääni vasten sen turkkia ja se vaan oli siinnä ja ihmetteli, se oli se normaali Ralli ja se tuntui niin kauhelta päästää se ikiuneen sellaisena. Se nousi vielä kun lähdin huoneesta, vaikka oli jo saanut suuren määrän rauhoitetta ja kävi takaisin lepäämään vasta sitten kun tulin takaisin sen viereen. Pidin Rallista kiinni ihan loppuun saakka.
Mulla on sitä jo niin ikävä, vieläkin tuntuu niin väärältä.

"Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,
Yht'äkkiä huomaa, se päättyikin tähän.
Onpaikkasi tyhjä ja korvaamaton,
ja kaipuu suuri ja sanaton.
En vielä ois tahtonu luopua susta,
jäi ääretön ikävä ja suru musta."

"Kun suru ja kaipaus on liian suuri ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi,
muistele silloin minua ja niitä hetkiä mitä meillä oli.
Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa,
minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin, sillä minä en katoa.
Jätinhän tassunjälkeni sydämmeesi."