Ruki ja Dorka teki hienosti.
Dorkan kanssa meillä on nyt projektina maahanmenot, niitä tehdään kovaa tahtia ja ihan hienosti alkaa menemään, nopeuttakin on jo havaittavaissa.... silloin kun se ei jää vaanimaan ;)
Kun aletaan olla sen kanssa paremmalla mallilla aletaan työstämään liikkeestä seisomista ja rupean jumppaamaan seiso-maahan liikettä jotta saan siitä hienon paikallaolevan kakettajan.

Rukin kanssa on projektina kohottaa entisestään mielentilaa, Ruki vaan on tehnyt koko homman niin kovin hankalaksi koska se on jo niin korealla mielentilalla valmiiksi, nyt jään hetkeksi pohtimaan miten saan siirrettyä kaiken tuon varmuuden ja voiman kokeisiin.
Mutta sitten se mun ongelma... Miksi Vivan pitäisi osata jo niin paljon, ei siitä ole kauaa kun olen aloittanut vasta sen kouluttamisen tottikseen. Tiedostin sen tänään, mua häiritsi se että se sisällä tekee todella upeita seuraamispätkiä ja muutenkin todella hienoa tottista, kentällä ei. Miksi?
Se on kokematon, se ei montaa kertaa ole tottista tehnyt ulkona jossa olisi edes yksi Vivalle vieras ihminen katsomassa, no tänään oli ja edellisenä kertana kun oltiin ulkona treenaamassa niin oli, kummatkin meni ihan penkin alle.
Tänään Viva vaan paineistui treenien lopuksi ihan totaalisesti, mun vika kun kerkesin hermostua ja vaadin siltä liikaa, mukaan lukien ne pienet (mitkä Viva saa aina näyttämään suuremmilta kun on) pakot mitkä otin mukaan.
Mitä tästä opin? Tämä koira tarvitsee aikaa, tarvitsee kokemusta ja kannustusta.
Tästä nyt lähdetään ihan ensimmäisenä jatkamaan sillä, että, käydään useimmin ulkona, tehdään siellä ja kun se alkaa olemaan vapautunut ulkonakin voi ruvetakkin vähän jo vaatimaan.
Viva on ihan äärettömän fiksu tyttö, se oppii todella nopeasti ja ihan oikeasti osaa jo paljonkin. Kokemuksia alle ja siitä jatketaan.
Hiljaa hyvä tulee ☺
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti