En enään löydä sanoja..

Pitihän tänävuonna vielä tapahtua.. Rakas pieni kasvattini A-pentueesta poistui vielä paremmille maille.
Mind Breakers Astraia "Kicho"
29.03.2013-10.12.2014

Itku tulee silmään kun edes katson kuvaa.. Enkä löydä enään sanojakaan.
Kolmas koiran menetys vähän reilussa kahdessa kuukaudessa tuntuu jo liialta, kaksi kasvattia ja sitten se oma pieni halimali.

En ole yhtään tyytyväinen tilanteeseen, eikä helpota vaikka yhteydenottoja on tullut useita... se kun ihmiset sanoo "hyväksi kasvattajaksi", mulla ei tällähetkellä ole sellainen olo ja pakko ruveta puunitsemaan olenko valmis jatkamaan kasvatusta..
Tiesin että kasvattajana voi tapahtua kaiken näköistä, en vaan odottanut näitä menetyksiä näin pian.

Päässä vaan pyörii se viimeinen päivä, keskiviikkona menimme viikkiin jossa Kicho oli ollut yön yli hoidoissa, mukana oli ystävä ja samasta pentueesta pennun omistaja. Kicho joutui viikkiin koska oli syönyt yksinollessaan 40-50kpl 400mg ibumaxeja... yhteensä siis +- 16000mg. Ensin juttelimme eläinlääkärin kanssa joka kertoi ensin että kuonosta puuttuu paljon karvoja ja että koiran peruskunto on todella huono, koira on liian laiha ja painoi 12,5kg (!!!)... Eläinlääkäri kertoi myös että munuais arvot oli nousseet todella paljon yön aikana. Kun eläinlääkäri oli kertonut painon niin leuka meinasi tippua ja itku meinasi tulla. Eläinlääkäri toi koiran luoksemme jotta voisimme käyttää neitiä vähän ulkona. Kicho tuli kankein liikkein huoneeseen mutta kun näki mut huoneessa tuli neidille kiire ja se hyppäsi suoraan syliin ja heilutteli onnellisesti häntäänsä, siinnä sitten halailin sitä ja yritin pysyä lujana ja mielessäni kävi vielä että jos olisi vielä jotain mahdollisuuksia selvitä tästä tilanteesta. Moni tässä välissä tarjoutui auttamaan jos saisivat tämän pikkutytön kotiinsa tapahtuman jälkeen, Kicho rakasti kaikkia ja oli todella mukava koira luonteellisesti. Aikaa kului ja mahdollisuuksille ei annettu paljoakaan toivoa, sitten tiesin että kaikki mahdollinen oli jo tehty, tämä peli oli tässä.
Jään ikuisesti kaipaan sinua, pieni mutta suuri sydämminen ystävä, rauhallista matkaa sateenkaarisillalle.

Olen todella vihainen, pettynyt... surullinen. En ymmärrä miten näin on edes päässyt käymään.. Näin ei pitäisi päästä käymään.

Kicho ja Frigi isä, 1.11.2014