Meillä sairastetaan

Joo, ensin Dorka sai nuhan, oli räkänen ja aivasteli.. Mutta että saatiin vielä kennelyskä kaupan päälle! Ai että, näin tylsää tilannetta ei ole ollut koskaan aikasemmin.

Ruki on evakossa juoksuineen, pennut kun siirtyy seuraaville juoksuille.
Dorka ja Muikku yskii ja Rem on vaan normaalia väsyneempi... niinpä kaikki ollaan siis levossa.
Toivon että yskiminen loppuisi äkkiä niin pääsisi pikkuhiljaa palaamaan vähän normaalielämään ja pikkuhiljaa takasin treenikentille ja pelloille, vielä kun ehtii jälkeä tehdä.
Puru treeneihin ei luonnollisesti olla menossa vielä yskän loputtua, ei haluta ottaa riskiä että tartuttettais joku muu niin pidetään se 2vk karenssi suositus.

Me tässä parannellaan ja jännitetään tulevaa, Dorkalla nimittäin joulukuussa sitten kuvaus aika, lonkat, kyynärät ja silmät tutkitaan, katsotaan kuinka miltä paikat näyttää.

Mun lauma, kuvasaastetta :)

Rem 7vuotta

Ruki 4v 6kk

Dorka 1v 3kk

Muikku 13vk

Ja koko pakka yhdessä ♥

Maailman paras Hemuli, tänään 7 vuotta!

Tänään rakkaalla Remillä on 7 vuotis synttärit, onnea Rem ♥
Tänään muistelin tuossa aijemmin minkälainen matka Remin kanssa ollaan kuljettu yhdessä, miten vaikeista asioista ollaan päästy eteenpäin ja miten ihana koira Remistä on vuosien varrella tullut!

Aluksi kukaan ei pitänyt Remistä, ei edes sijoittaja kasvattaja, Remistä ei ikinä pitänyt tulla mitään, sain kuulla. Myös yksi koiran omistaja kertoi minulle kuinka Rem on päävikainen kun oli vasta puolivuotias ja muutaman viikon mulla kerenny vasta olemaan. Rem oli äärimmäisen terävä mulle tullessa, aavistuksen epävarma mutta tyhmän rohkea sitten kuitenkin.

Tässä on pieni teksti jonka olen melkein vuosi sitten kirjoittanut;

"Bestia "Rem", s.08.10.2008.

Se minun haave, pikkutyttönä sanoin äidille että "kun kasvan isoksi ostan mustan belgianpaimenkoiran". Kun se päivä koitti niin etsin itselleni alunperin laekenoisia jolloin minulle suositeltiin aloittamaan pitkätukasta.

Laitoin itsestäni ilmoituksen nettiin että haen belgianpaimenkoiraa harrastuskaveriksi, sain lukuisia s-posteja. Menin Annelle katsomaan belgejä kun tarjosi mulle pentua sijoitukseen, se oli Grimoiren kasvatti H pentueesta. Upea pentu, avoin, sosiaalinen ja taistelutahtoinen, sitten siellä oli myös yksi toinen musta pentu, vähän vanhempi, se olisi halunnut tulla katsomaan mua mutta kun tuli lähemmäs niin sai kyytiä vanhemmilta belgeiltä. Anne kertoi että se oli palautunut edellisestä sijoituskodistaan ja kertoi rehellisesti että on saanut kyytiä kun ei tahdo tulla lenkille ja sitten kun palasi muiden koirien kanssa lenkiltä oli se tehnyt tarpeensa sisälle.

Tätä pientä nurkkaan linnoittunutta neitiä kutsuttiin Tiiaksi. Siitä ei kuulemma olisi koskaan ollut mihinkään harrastuksiin eikä koskaan pysty viemään edes näyttelyyn, siitä ei tulisi koskaan mitään! Siinnä vaiheessa päätin että tämä reppana tulee sen potentiaalisen pennun sijasta mulle. Se päivä kun hain Tiian muuttui sen elämä kertaheitolla, nimeksi hän sai Rem.

Kirosin seuraavat puolivuotta, päätin että Rem on ensimmäinen ja viimeinen belgi jonka otan
, ihan kauhean vaikealta tuntui rotikan jälkeen, huomattavasti ohjaajapehmeämpi ja hitto kun oli terävä koira, aktiivisuus ei haitannut yhtään. Rem oli vähän reilu 5kkta kun otin sen. Tein ja vein sitä ympäriinsä ja tehtiin epäluuloisesta pienestä sosiaalinen kaveri, 9kk vanhan Rem olikin jo niin reipas että olin ilmoittanut sen belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn, se oli ensimmäisessä näyttelyssä erinomaisella junioriluokan toinen ja kääri itselleen ensimmäisen SERTinsä.

Me treenattiin tokoa ja pelastuskoirapuolen hommia Hepekolla, suoritettiin hyväksytysti alkutestikin. Tottis pilattiin täysin, jäi myös PeKo puolen treenit pois kun ei ollut autoa millä liikkua reeneihin.

Nykysin vedetään jälkeä, Rem on erittäin tarkka jäljestäjä ja tekeekin upeasti töitä pellolla.

Remin kanssa on helppo kulkea ja on nykyisin erittäin luotettava ystävä, rakastaa myös kaikkia ihmisiä.

Vauhti siitä ei varmaan lopu koskaan.

Toivon meille vielä monen monta yhteistä vuotta."

Nyt kuitenkin kaikki tuollainen on takanapäin ja toivon että meillä on Remin kanssa vielä monta, tervettä ja yhteistä vuotta vielä edessä ♥

Jälkituskailua!

Juuri kun pääsin kehumaan Dorkan jälkeä se kääntyi ihan päälaelleen koko touhu. Ihan kun se ei olisi koskaan jäljestänytkään.. Musta tuntui ettei se edes tullut jäljestämään.
Nyt olen sitten tuskaillut tämän asian kanssa, jos ei kerta jälkeä ajeta niin ei myöskään hihoihin purra!
Se nosti itellä SUUREN halun (jo ihan Dorkaa ajatellen ;) ) tehdä paljon lisää jälkeä. Mulla on selvät suunnitelmat ja se on että vietti pitää nostaa jäljelle, rupesinpas kelailemaan kaikkia juttuja päässä mitä olen joskus kuullut ja mikä on toiminut milläkin koiralla.
Mä päätin että kun teen esineistä SEN jutun niin rupee jälkikin sujumaan, äkkiä siis opetin esineet ja nyt tehty vaan lyhyttä paljolla esineillä olevia jälkiä, en tiedä mikä tulee olemaan lopputulos mutta idea on hyvä ja tähän asti ollut ihan toimiva.
Myönnän, ensimmäiset jäljet meni kyllä niin penkin alle ettei mitään järkeä, siitä lähti kuitenkin nousuun ja nyt viimeisin jälki minkä tein niin meni todella tarkasti hyvällä moodilla jäljen ja ilmaisi  KAIKKI kolme esinettäkin sieltä vielä! Siihen fiilikseen oli hyvä lopettaa :)

Nyt kun poika on saanut hautoa tätä ajatusta niin huomenna käydään kattelemassa onko edistystä vieläkin enemmän havaittavissa :)

Nyt pipo kiristää, ei kun ostamaan kokoa isompi!

Joo-o, eilen heräsin ja huomasin jotain pientä pipon kireyttä mulla, mistä lie tullut, mutta tiedostan sen myös että se on ollut turhan kireä jo vähän aikaan! Onneksi vasta vähän aikaan ja onneksi huomasin sen nyt. Nyt uuden pipon ostoksille ja vähän malttia. En taas tajua miten mun mieli sai aikaiseksi kiireen johonkin.
Mulla on vauvakoira, korjaan kaksi vauvakoiraa, josta toinen on vaan himppaisen vanhempi.
Vanhempi vauvakoira osaa jo huimasti kaiken näköistä, tottis on melkeinpä valmis alokasluokan pk-kokeeseen, jälki on pitkällä, rauhallista ja tarkkaa, puruissa hallinta on hyvä ja osaa jo paljon liikkeitäkin, mikäs hitto tässä nyt on ongelmana? Dorka osaa jo PALJON, se on kuitenkin vasta 1v 3kk vanha ja ensimmäinen koularikin jo on nimeä koristelemassa.

Nyt voi vähän höllätä ja pitää vaikka vähän vapaatakin! Meillä on vielä pitkä yhteinen taival edessä josta pitää nauttia ja varmasti nautitaankin, joka hetkestä :)