Tänään muistelin tuossa aijemmin minkälainen matka Remin kanssa ollaan kuljettu yhdessä, miten vaikeista asioista ollaan päästy eteenpäin ja miten ihana koira Remistä on vuosien varrella tullut!Aluksi kukaan ei pitänyt Remistä, ei edes sijoittaja kasvattaja, Remistä ei ikinä pitänyt tulla mitään, sain kuulla. Myös yksi koiran omistaja kertoi minulle kuinka Rem on päävikainen kun oli vasta puolivuotias ja muutaman viikon mulla kerenny vasta olemaan. Rem oli äärimmäisen terävä mulle tullessa, aavistuksen epävarma mutta tyhmän rohkea sitten kuitenkin.
Tässä on pieni teksti jonka olen melkein vuosi sitten kirjoittanut;
"Bestia "Rem", s.08.10.2008.
Se minun haave, pikkutyttönä sanoin äidille että "kun kasvan isoksi ostan mustan belgianpaimenkoiran". Kun se päivä koitti niin etsin itselleni alunperin laekenoisia jolloin minulle suositeltiin aloittamaan pitkätukasta.
Laitoin itsestäni ilmoituksen nettiin että haen belgianpaimenkoiraa harrastuskaveriksi, sain lukuisia s-posteja. Menin Annelle katsomaan belgejä kun tarjosi mulle pentua sijoitukseen, se oli Grimoiren kasvatti H pentueesta. Upea pentu, avoin, sosiaalinen ja taistelutahtoinen, sitten siellä oli myös yksi toinen musta pentu, vähän vanhempi, se olisi halunnut tulla katsomaan mua mutta kun tuli lähemmäs niin sai kyytiä vanhemmilta belgeiltä. Anne kertoi että se oli palautunut edellisestä sijoituskodistaan ja kertoi rehellisesti että on saanut kyytiä kun ei tahdo tulla lenkille ja sitten kun palasi muiden koirien kanssa lenkiltä oli se tehnyt tarpeensa sisälle.
Tätä pientä nurkkaan linnoittunutta neitiä kutsuttiin Tiiaksi. Siitä ei kuulemma olisi koskaan ollut mihinkään harrastuksiin eikä koskaan pysty viemään edes näyttelyyn, siitä ei tulisi koskaan mitään! Siinnä vaiheessa päätin että tämä reppana tulee sen potentiaalisen pennun sijasta mulle. Se päivä kun hain Tiian muuttui sen elämä kertaheitolla, nimeksi hän sai Rem.
Kirosin seuraavat puolivuotta, päätin että Rem on ensimmäinen ja viimeinen belgi jonka otan
, ihan kauhean vaikealta tuntui rotikan jälkeen, huomattavasti ohjaajapehmeämpi ja hitto kun oli terävä koira, aktiivisuus ei haitannut yhtään. Rem oli vähän reilu 5kkta kun otin sen. Tein ja vein sitä ympäriinsä ja tehtiin epäluuloisesta pienestä sosiaalinen kaveri, 9kk vanhan Rem olikin jo niin reipas että olin ilmoittanut sen belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn, se oli ensimmäisessä näyttelyssä erinomaisella junioriluokan toinen ja kääri itselleen ensimmäisen SERTinsä.
, ihan kauhean vaikealta tuntui rotikan jälkeen, huomattavasti ohjaajapehmeämpi ja hitto kun oli terävä koira, aktiivisuus ei haitannut yhtään. Rem oli vähän reilu 5kkta kun otin sen. Tein ja vein sitä ympäriinsä ja tehtiin epäluuloisesta pienestä sosiaalinen kaveri, 9kk vanhan Rem olikin jo niin reipas että olin ilmoittanut sen belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn, se oli ensimmäisessä näyttelyssä erinomaisella junioriluokan toinen ja kääri itselleen ensimmäisen SERTinsä.
Me treenattiin tokoa ja pelastuskoirapuolen hommia Hepekolla, suoritettiin hyväksytysti alkutestikin. Tottis pilattiin täysin, jäi myös PeKo puolen treenit pois kun ei ollut autoa millä liikkua reeneihin.
Nykysin vedetään jälkeä, Rem on erittäin tarkka jäljestäjä ja tekeekin upeasti töitä pellolla.
Remin kanssa on helppo kulkea ja on nykyisin erittäin luotettava ystävä, rakastaa myös kaikkia ihmisiä.
Vauhti siitä ei varmaan lopu koskaan.
Toivon meille vielä monen monta yhteistä vuotta."
Nyt kuitenkin kaikki tuollainen on takanapäin ja toivon että meillä on Remin kanssa vielä monta, tervettä ja yhteistä vuotta vielä edessä ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti