Koiraharrastus ei ole pehmoille, ainakaan niissä lajeissa mitä itse harrastan, palautetta saa hurjan paljon niin hyvässä kun pahassa, selän takana puhutaan ja osa asioista toimii kun rikkinäisessä puhelimessa. Koiraharrastus vaatii aina välillä todella kovaa kestävyttä henkisesti. Olen tässä viime viikot ajatellut miten paljon osa harrastajista ottaa itseensä, jotkut syystä ja toiset olettamuksella.Hyvä asenne on todella iso ratkaiseva tekijä miten koiraharrastuksessa pääsee eteenpäin, se toinen ääripää asenne on se joka saa omaa mieltä kovaa vauthia kuoppaan jonne heitetään multaa kokoajan niskaan, mielikuvitus rupeaa laukkaamaan ja kohta luulee että kaikki ajattelee ja puhuu vaan pahaa ja rupeaa miettimään mielessä toteamuksetkin negatiivisena asioina vaikkei ne olisikaan sitä.
Omassa lähipiirissä on ollut useampi tapaus missä on nyt käynyt näin, on usko loppunut koiraharrastukseen, jollain enemmän kun toisilla. Olen yrittänyt kannustaa kavereita jatkamaan eteenpäin, koska kaikki heistä on hyviä harrastajia! Kaikki joita koettelee tämä sama asia, kannustan teitä pysähtymään ja miettimään, kerätkää ja luottakaa itseenne, ei tämän pitäisi olla niin vakavaa! Kaikesta pääsee yli, kun ei itse löydä ratkaisua niin on ihmisiä jotka auttaa ilomielein ongelman vastaan tullessa ☺
Niinkuin ystäväni sanoo "Leuka ylös ja kohti uusia pettymyksiä", niihin täytyy olla valmis koska niitä tulee aivan varmasti.
Myös neuvoissa tai koulutustavoissa, neuvoja pitää kuunnella mutta kaikki tuntee omat koiransa parhaiten jolloin tilannetaju varmasti kertoo mitkä asiat sieltä poimii omiin treeneihin ja mitkä voi suoraan unohtaa.
Se on loppupeleissä itse joka määrittää minkä antaa vaikuttaa itseensä ja millä tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti