sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Palveluskoira Rux

Torstaina kun olin koirien kanssa lenkillä, Ruki oli irti niinkuin yleensäkkin, vastaan tuli pieni poika äitinsä kanssa. Poika rupesi huutamaan kovaan ääneen; "KATO ÄITI, POLIISIKOIRA REX, ÄITI, POLIISIKOIRA REX!!!!!! Saanko mennä silittämään sitä????!!"
Äiti kysyi sitten että saako Rukia tulla lähempää katsomaan ja vastasin myöntävästi.
Poika oli ihan innoissaan ja sanoi Rukille; "moi kuuluisa poliisikoira Rex", vastasin pojalle että ei, se ei ole poliisikoira Rex, se on palveluskoira Rux ;) Poika hyppi riemusta vieressä ja hoki Rukille "Voih, palveluskoira Rux".
Kyllä mua hymyilytti, äiti totesi pojalleen että ei taida olla samaa rotua kun Rex, eihän se ollutkaan, se on belgianpaimenkoira, vastasin.
Ruki kiemurteli kun nakki siinnä, se oli niin innoissaan kun sai pieneltä pojalta niin paljon huomiota :)
Tämä postaus kertoo siis Rukista, mun suuresta luottokoirasta!


Ruki astui meidän laumaan 04.06.2011 reilu 7vkosena jolloin hain sen kasvattajalta Virolahdesta. Jo silloin Ruki oli todella itsevarma ja kova pentu, avoin ja rohkea joka ei jännittänyt mitään.
Automatkan matkusti touhutessa ja nukkuessa, ihan rauhassa ilman minkäänlaisia ahdistuksia.

Ruki oli heti kova ja yritti asettaa muille laumalaisille rajoja, myös mulle. Se oli itsetietoinen eikä isot koirat tai kovat äänet ole sitä koskaan hetkauttanut.
Rukin kanssa käytiin monet matsit jo pentuna, nykyään niitä ei tarvitse käydä tai edes ajatella. Aluksi tämä täpäkkä pentu tuntui kovin haastavalta, suoraan sanoen se oli tosi vaikea kun edelliset kaksi oli todella helppoja ja rauhallisia. Siitä Ruki poikkesi esim. Renaan, se ei ole koskaan tuhonnut mitään huonekaluja, kenkiä tmv. Sanomalehdet, maitopurkit, vessapaperit, pahvilaatikot johdot, pöydältä ruoan varastaminen, varsinkin leipä pussien varastaminen oli Rukin omaa alaa, siitä olin kovin tyytyväinen, ei ole ollut kun sotkua ja siihen se on jäänyt.

Ruuppis on ollut aina kovin aktiivinen, nopea oppimaan, omistanut kovan taistelutahdon ja ollut kovin miellyttämisen haluinen. Sillä on kaikkeen ihan super motivaatio mitä se sitten ikinä tekeekin, ei siinnä vielä kaikki, se myös keskittyy täysillä siihen mitä tehdään.

Ruki on aina osannut ottaa iisisti paikoissa, joissa suurinta osaa koirista normaalisti stressaa kovin. Ensimmäisessä pentunäyttelyssäkin (lemmikkimessut) se makasi keskellä lattiaa eikä piitannut siitä että ihmiset hyppivät sen yli, se luotti siihen ettei kukaan astu päälle. Ruki on ollut jo pentuna kovin rohkea ja tasapainoinen.
Vähän vauva kuvia (alle vuotiaana):




Nykyisin Ruki on rauhallinen, avoin, varma ja ehdottomasti mun oma pikku luottokoira joka ei pelkää ääniä tai ihmeellisiä asioita (vieläkään ;) ).
Ruki on mahtava koira joka omaa hyvät vietit, hauskan luonteen ja on ystävällinen kaikille. Nuuppis ei ole koskaan oikein ollut koirien koira, se on aina ehdottomasti pitänyt ihmisten kanssa tekemisestä enemmän.
Se on mun paras, mun mussukka ♥







Isä Bono, (puol)sisko Näpsä ja Ruugen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti