Dorka jo 6kk!

♥♥♥

Kohti uutta vuotta!

Toivottavsti ensi vuonna olisi parempi vuosi, 2-3 uutta pentuakin olisi kiikareissa, katsotaan ketkä sitten pääsee Suomeen vai eikö mulle mahdollisesti synny yhdestäkään pentueesta yhtäkään pentua, se jää nähtäväksi.

Olen vähän suunnitellut Rukillekkin pentuja ja Remin tytölle "Bealle" (MB Artemis) ja uroksetkin alkaisi olemaan aika selviä. Voi olla että on myös mun viimeiset näyttelylinjan pentueet, haluan tietysti pitää sielläkin käyttöominaisuudet kohdillaan. Sekä Rukissa että Beassa on potkua ja ovat monipuolisia harrastuskavereita. Rukilla olisi tarkoitus kisata ens vuonna se mitä ehditään ja pennut olisi ajankohtaisia 2015 loppuvuodesta tai 2016 alkuvuodesta.
Bealla taas olisi sitten enmpi ajankohtainen 2016 keväällä.

Mitään varsinaisia tavoitteita ensi vuodelle ei ole, Rukin kanssa olisi tarkoitus treenata edes TOKOssa EVL1 tulos, mutta se että päästäänkö siihen ykköstuloksaeen on eriasia. Uutena liikkeenä ei oikeastaan tulisi kun ohjattu nouto, muita EVL liikkeitä osaakin jo hyvin. Jälki olisi myös tarkoitus mennä ihan korkkaamaan kisoihin. Pitää vielä tottiksessa hiota muutama liike kuntoon ennenkun mennään pk-kisoihin ja tietysti toistella maastoa niin paljon kun ehtii :)

Remin kanssa lähinnä tehdään jälkeä pellolle, olisihan se ihan siistiä käydä vetämässä BH ja FH1, katsotaan, ainakin se BH ensi vuonna.

Dorka kakaralle ei ole mitään tavotteita, mennään kehityksen mukaan... Varsinkin kun en ole enään ollut niin ahkera treenaaja.

Katsotaan mitä saadaan aikaseks, kaikista tuloksista ollaan oikein tyytyväisiä!

Tiimi Mind Breakers toivottaa kaikille oikein hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille!

Kirii kirii, vielä ehtii tapahtua!

Koska ikinä ei tapahdu tarpeeksi niin Dorkan päälle kävi eilen illalla iso uros ja märkiviä syviä reikiä löytyy nyt ainakin 2, vastakappaleita niille vielä etsitään. Yritin illalla katsoa mutta mitään jälkiä ei löytynyt, se ruokki lisää mun teoriaa kun palautui niin nopeasti tilanteesta eikä kauaa jaksanu valittaa, minuutissa koko tilanne oli ohi. Aamuyöllä neljän aikaan rupesi piippaamaan ja oli kovin levoton, käytin pikkuisen ulkona kun oletin että hätäänsä valittaa, tultiin takaisin ja sama piippaus jatkui, tutkin taas ja mitään ei löytynyt. Sitten kun herättiin aamulla löytyi reiät äkkiä kun karvat oli liimautunut kudosnesteeseen, huutelin paikat ja sieltähän ne reiät putkahti, kulmuri on uponnut päästä niin että ulottuu kalloon asti. Lääkärille päästyään haava oli jo märkinyt itsensä melkeen kiinni, seita kohtia kaulan alueella oli turvoksissa.
No, nyt on Dorka eläin on käytetty lääkärissä, päästä ajeltu yksi kohta kaljuksi ja kipulääkettä sekä antibiootit haettu.

Ennen lääkäriin menoa, pientä turvotusta päässä oikealla puolella.

Lääkärin jälkeen, ajeltu pää ja melkein kiinni turvonnut reikä.

Pikkumiehen lääkkeet.

 Jos kaivetaan tästä nyt jotain positiivista niin ainakin selvittiin hengissä!

En enään löydä sanoja..

Pitihän tänävuonna vielä tapahtua.. Rakas pieni kasvattini A-pentueesta poistui vielä paremmille maille.
Mind Breakers Astraia "Kicho"
29.03.2013-10.12.2014

Itku tulee silmään kun edes katson kuvaa.. Enkä löydä enään sanojakaan.
Kolmas koiran menetys vähän reilussa kahdessa kuukaudessa tuntuu jo liialta, kaksi kasvattia ja sitten se oma pieni halimali.

En ole yhtään tyytyväinen tilanteeseen, eikä helpota vaikka yhteydenottoja on tullut useita... se kun ihmiset sanoo "hyväksi kasvattajaksi", mulla ei tällähetkellä ole sellainen olo ja pakko ruveta puunitsemaan olenko valmis jatkamaan kasvatusta..
Tiesin että kasvattajana voi tapahtua kaiken näköistä, en vaan odottanut näitä menetyksiä näin pian.

Päässä vaan pyörii se viimeinen päivä, keskiviikkona menimme viikkiin jossa Kicho oli ollut yön yli hoidoissa, mukana oli ystävä ja samasta pentueesta pennun omistaja. Kicho joutui viikkiin koska oli syönyt yksinollessaan 40-50kpl 400mg ibumaxeja... yhteensä siis +- 16000mg. Ensin juttelimme eläinlääkärin kanssa joka kertoi ensin että kuonosta puuttuu paljon karvoja ja että koiran peruskunto on todella huono, koira on liian laiha ja painoi 12,5kg (!!!)... Eläinlääkäri kertoi myös että munuais arvot oli nousseet todella paljon yön aikana. Kun eläinlääkäri oli kertonut painon niin leuka meinasi tippua ja itku meinasi tulla. Eläinlääkäri toi koiran luoksemme jotta voisimme käyttää neitiä vähän ulkona. Kicho tuli kankein liikkein huoneeseen mutta kun näki mut huoneessa tuli neidille kiire ja se hyppäsi suoraan syliin ja heilutteli onnellisesti häntäänsä, siinnä sitten halailin sitä ja yritin pysyä lujana ja mielessäni kävi vielä että jos olisi vielä jotain mahdollisuuksia selvitä tästä tilanteesta. Moni tässä välissä tarjoutui auttamaan jos saisivat tämän pikkutytön kotiinsa tapahtuman jälkeen, Kicho rakasti kaikkia ja oli todella mukava koira luonteellisesti. Aikaa kului ja mahdollisuuksille ei annettu paljoakaan toivoa, sitten tiesin että kaikki mahdollinen oli jo tehty, tämä peli oli tässä.
Jään ikuisesti kaipaan sinua, pieni mutta suuri sydämminen ystävä, rauhallista matkaa sateenkaarisillalle.

Olen todella vihainen, pettynyt... surullinen. En ymmärrä miten näin on edes päässyt käymään.. Näin ei pitäisi päästä käymään.

Kicho ja Frigi isä, 1.11.2014

Kisatkaa keskenänne, mä jättäydyn pois suosiolla ;)

Musta on alkanu tuntumaan tässä muutaman kuukauden aikana että kaverit/tutut ja vähemmän tutut ihmiset joiden kanssa olen keskustellut haluavat kisata siitä kenen koiralla on kaikista nopeimmin jotain tuloksia alla.. Oma pentuni on vasta 5kkta, en minä aijo pitää mitään kiirettä omani kanssa joka osaa vasta istua ja vähän ollaan otettu muiden liikkeiden alkeita.
Kyseessä on ihmisiä joidenka pennut ovat suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kun oma Dorkani tai sitten ovat vasta saamassa omiaan. Jotkut näistä pennuista osaa jopa noudonkin, myös paljon TOKOn alokas luokan liikkeistä on jo hanskassa, hyvät heille :)
En ole koskaan pitänyt mitään kiirettä omieni kanssa, itse haluan rauhassa antaa niiden kasvaa pentuina ja elää sitä pentuaikaa, hölmöillä ja hassutella. Ruki on ensimmäinen koira jonka kanssa aloitin 5kkden iässä perusasennon treenaamisen, muuten olen yleensä vasta ruvennut treenaamaan kun koira on joku 6-8kkden iässä.
Opin aikoinani Renan kanssa että ei pidä olla mikään kiire mihinkään vaan mennä sitätahtia kun se koira on valmis, jos koira on ajoissa valmis koekentälle niin sittenhän siellä voi käydä piipahtamassa. Jos ei ole niin ei hätää, ei pidä olla mihinkään kiire koska jokainen etenee ja oppii omaa tahtia.

Tänään treenattiin Dorkan kanssa vähän perusasennon alkeita, kontaktin pitoa, maahanmenoja ja odottamista, hienosti meni paikallaolo reenit noin ensimmäiseksi kerraksi :)
Rukin kanssa otettiinkin sitten vaan lähinnä asentojen jumppaamista, kaikki VOI luokan liikkeet ois nyt tosi hyvin kasassa... kaukot vois olla vähän paremmat mutta siksi niitä nyt jumpataankin.

Hiljaa hyvä tulee :)

Josko tämä vuosi voisi jo vaihtua..

Tämä vuosi on ollut ihan kauhea... en tiedä miten jaksan enään yhtäkään vastoinkäymistä jos niitä on tullakseen. Kaikista tapahtumista on aiheutunut univaikeuksia ja ahdistusta.. Mutta toistaiseksi on vielä itsellään pää ihan paikallaan.
Raskaan ajan keskellä on onneksi koirat joita on vähän huonosti tullut treenattua mutta onhan sitäkin tapahtunut.
Rukin kanssa ollaan edelleen tehty voittajaluokan liikkeitä hyvälle menestyksellä, eilen, lauantaina 22.11 meillä oli koepaikka, jouduin jättämään sen väliin koska pääsin sylikummiksi veljenpojalle.
Mutta kai sitä pitää hieman laittaa kuvia nähtäväksi :)

Dorkaakin on treenattu.. vähän puruissa:

Aloituksessa pieni kirjoitusvirhe, se sanoo etää tämä olisi tanskan tuontini mutta Droka on videolla oikeesti.

Ja vähän jäljellä...:

Eipä mulla oikein ole muuta lisättävää.

Kaipuu on ihan älyttömän kova..

Tuntuu joka kerta vaan kauhemmalta kun joutuu luopumaan omasta karvavarpaasta vihreimmille niityille. Mulla on niin kova ikävä Rallia etten saa sitä edes sanoiksi ilmaistua. Vieläkin tulee itku kun istuu miettimään pientä poikaa.
Niitä hetkiä ajatellut minkä kaikkien vaikeuksien läpi käytiin ja kun siitä juuri alkoi tulla kunnon koirakansalainen. Se oli aina iloinen ja rakastava pikku mies.
Uni ei meinaa tulla kun Ralli ei enään nuku samalla tyynyllä, mutta aika parantaa haavat.. vai miten se meni?

♥♥♥

Lepää rauhassa mun pieni mies ♥
Olit opettava ja en olisi voinut toivoa ihanampaa ystävää itselleni, vaikka yhteinen aika jäikin liian lyhyeksi :(

Kaksi liian hyvää, ihan liian aikaisin..

Elämä on epäreilua.
Lauantaina sain myöhään illalla puhelun, puhelun jota en osannut odottaa, puhelun joka kantoi maailman huonoimmat uutiset korviini.
Mind Breakers Bruno "Rölli" 2.7.2014 - 4.10.2014
Rölli jäi samana iltana auton alle ja kuoli.

En koskaan unohda Rölliä, mulle tutummin oli vaan Bruno, se tumma ja tulinen, avoin ja sosiaalinen.
Sanat ei riitä kuvailemaan sitä surun määrää.
Rölli oli loppuun asti rohkea ja reipas.
Suurimmat osanotot perheelle!

 Lepää rauhassa pieni ystävä ♥

Tänään oli päästettävä irti myös toisesta, ihan liian nuoresta, liian hyästä koirasta tähän maailmaan.
Mulla on "maailman hirvein ihminen" olo, mutta rakkauteni jonka kanssa kaikkeni yritin nukkuu nyt ikiunta.
Barracuda de Rapidcan "Ralli" 14.7.2012 - 9.10.2014

Rallia on pähkäilty moneen kertaan, milloin ontumista ja milloin muuta.
Ralli sai viime kesänä, kesäkuussa, jonkunlaisen "kohtauksen", kävin sanomassa rauhallisella äänellä autossa "tule", sehän tuli, se sinkosi ja ihan apinan raivolla, kummatkin käpälät mun pään ympärillä ja kuonokoppa hakkasi 5 kertaa päätäni vasten, en ollut ikinä aijemmin kuullut sellasta ääntä Rallista mitä sinä iltana kuului..Rallilla oli koppa päässä aina autossa, ei siksi että se olisi vihainen vaan siksi että se olisi muuten syönyt auton mutta sinä iltana kiitin luojaa että koppa oli päässä. Järkytys oli suunnaton, en tiennyt mitä ajatella, ainoa asia mikä tuli mieleen oli että se yritti kirjaimellisesti saada mut hengiltä. Antibiootti kuurin sain päätäni varten, en suurta kuhmua vaan kynsien repimiin vereslihaisiin kohtiin kummallekkin puolelle päätä.
Huolestuttavinta oli jälkeinen olo, ihan kun se ei olisi tiennyt mitä oli tapahtunut vaan hetken sen jälkeen käyttäytyi täysin normaalisti.
En syyttänyt Rallia, hoin vaan itselleni että sillä on niin huonot taustat ja että me selviämme tästä.

Ei mennyt kauaa että teki saman, nappasi taas ihan kummallisessa tilassa mutta tälläkertaa ilman koppaa ja naamasta, refleksit toimivat sen verran hyvin ettei naamaan tullut kun pienet reiät koska sain kädellä syönnettyä sen sen verran pois että hampaat kerkesivät osua vaan poskeen ja nenään.

Tähän syksyä myöten "kohtaukset" lisääntyivät.. Ralli alkoi olemaan liian vaarallinen ympäristölle ja tietysti minä ja muut koirani oltiin myös vaarassa.

Tämä kaikki tuntui niin epätodelliselta, en halunnut ajatella tätä vaihtoehtoa, se ei ollut vaihtoehto ennenkuin pikkuhiljaa rupesin heräämään todellisuuteen. Kaikkien näiden tapausten jälkeen mitä sattui, Ralli oli joka kerta ihan yhtä hämmästyneen näköinen, ihan kun se ei vaan olisi ollut tässä maailmassa enään niiden raivareiden aikana ja vaikutti myös tapahtumien jälkeen siltä ettei se ymmärtäisi mitä on juuri tapahtunut.

Minä en tule muistamaan Rallia tuollaisena vaan sellaisena herttaisena, rakastavaisena, sosiaalisena, kilttinä ja aina iloisena koirana mitä se kuitenkin suurimman osan ajasta oli, silloin kun se oli omaitsensä, jos niin voi sanoa. Se otti vieraat hyvin vastaan, meni rapsuteltavaksi mutta osasi rauhoittua tilanteeseen vieraasta riippuen. Rallissa oli niin paljon hyviä asioita, ei sillä ollut maailman paras hermorakenne mutta se ei meitä haitannut.
Jos Ralli aina vaan olisi ollut sellainen mitä se muuten oli.

Tuntui ihan kamalalta, Ralli heilutti häntää, hyppäsi syliin ja pusutteli minkä kerkesi ihan hetki sitten, se ei ymmärtänyt miksi mä olin niin poissa tolaltaan. Painoin pääni vasten sen turkkia ja se vaan oli siinnä ja ihmetteli, se oli se normaali Ralli ja se tuntui niin kauhelta päästää se ikiuneen sellaisena. Se nousi vielä kun lähdin huoneesta, vaikka oli jo saanut suuren määrän rauhoitetta ja kävi takaisin lepäämään vasta sitten kun tulin takaisin sen viereen. Pidin Rallista kiinni ihan loppuun saakka.
Mulla on sitä jo niin ikävä, vieläkin tuntuu niin väärältä.

"Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,
Yht'äkkiä huomaa, se päättyikin tähän.
Onpaikkasi tyhjä ja korvaamaton,
ja kaipuu suuri ja sanaton.
En vielä ois tahtonu luopua susta,
jäi ääretön ikävä ja suru musta."

"Kun suru ja kaipaus on liian suuri ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi,
muistele silloin minua ja niitä hetkiä mitä meillä oli.
Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa,
minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin, sillä minä en katoa.
Jätinhän tassunjälkeni sydämmeesi."

Leveä hymy naamalla....

... Kun olen saanut taas ihmisissä puheenaihetta liikkeelle, kateellisten panettelua, niin mä sen ajattelen ;) Jätän jauhajat omaan rauhaansa, jossain olen onnistunut koirien koulutuksesta kun siitä tuntuu välillä olevan niin kiihkeät puheenaiheet.

Mutta nyt vähän kuvia reeneistä :) Ei mulla muuta.