Kisatkaa keskenänne, mä jättäydyn pois suosiolla ;)

Musta on alkanu tuntumaan tässä muutaman kuukauden aikana että kaverit/tutut ja vähemmän tutut ihmiset joiden kanssa olen keskustellut haluavat kisata siitä kenen koiralla on kaikista nopeimmin jotain tuloksia alla.. Oma pentuni on vasta 5kkta, en minä aijo pitää mitään kiirettä omani kanssa joka osaa vasta istua ja vähän ollaan otettu muiden liikkeiden alkeita.
Kyseessä on ihmisiä joidenka pennut ovat suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kun oma Dorkani tai sitten ovat vasta saamassa omiaan. Jotkut näistä pennuista osaa jopa noudonkin, myös paljon TOKOn alokas luokan liikkeistä on jo hanskassa, hyvät heille :)
En ole koskaan pitänyt mitään kiirettä omieni kanssa, itse haluan rauhassa antaa niiden kasvaa pentuina ja elää sitä pentuaikaa, hölmöillä ja hassutella. Ruki on ensimmäinen koira jonka kanssa aloitin 5kkden iässä perusasennon treenaamisen, muuten olen yleensä vasta ruvennut treenaamaan kun koira on joku 6-8kkden iässä.
Opin aikoinani Renan kanssa että ei pidä olla mikään kiire mihinkään vaan mennä sitätahtia kun se koira on valmis, jos koira on ajoissa valmis koekentälle niin sittenhän siellä voi käydä piipahtamassa. Jos ei ole niin ei hätää, ei pidä olla mihinkään kiire koska jokainen etenee ja oppii omaa tahtia.

Tänään treenattiin Dorkan kanssa vähän perusasennon alkeita, kontaktin pitoa, maahanmenoja ja odottamista, hienosti meni paikallaolo reenit noin ensimmäiseksi kerraksi :)
Rukin kanssa otettiinkin sitten vaan lähinnä asentojen jumppaamista, kaikki VOI luokan liikkeet ois nyt tosi hyvin kasassa... kaukot vois olla vähän paremmat mutta siksi niitä nyt jumpataankin.

Hiljaa hyvä tulee :)

Josko tämä vuosi voisi jo vaihtua..

Tämä vuosi on ollut ihan kauhea... en tiedä miten jaksan enään yhtäkään vastoinkäymistä jos niitä on tullakseen. Kaikista tapahtumista on aiheutunut univaikeuksia ja ahdistusta.. Mutta toistaiseksi on vielä itsellään pää ihan paikallaan.
Raskaan ajan keskellä on onneksi koirat joita on vähän huonosti tullut treenattua mutta onhan sitäkin tapahtunut.
Rukin kanssa ollaan edelleen tehty voittajaluokan liikkeitä hyvälle menestyksellä, eilen, lauantaina 22.11 meillä oli koepaikka, jouduin jättämään sen väliin koska pääsin sylikummiksi veljenpojalle.
Mutta kai sitä pitää hieman laittaa kuvia nähtäväksi :)

Dorkaakin on treenattu.. vähän puruissa:

Aloituksessa pieni kirjoitusvirhe, se sanoo etää tämä olisi tanskan tuontini mutta Droka on videolla oikeesti.

Ja vähän jäljellä...:

Eipä mulla oikein ole muuta lisättävää.

Kaipuu on ihan älyttömän kova..

Tuntuu joka kerta vaan kauhemmalta kun joutuu luopumaan omasta karvavarpaasta vihreimmille niityille. Mulla on niin kova ikävä Rallia etten saa sitä edes sanoiksi ilmaistua. Vieläkin tulee itku kun istuu miettimään pientä poikaa.
Niitä hetkiä ajatellut minkä kaikkien vaikeuksien läpi käytiin ja kun siitä juuri alkoi tulla kunnon koirakansalainen. Se oli aina iloinen ja rakastava pikku mies.
Uni ei meinaa tulla kun Ralli ei enään nuku samalla tyynyllä, mutta aika parantaa haavat.. vai miten se meni?

♥♥♥

Lepää rauhassa mun pieni mies ♥
Olit opettava ja en olisi voinut toivoa ihanampaa ystävää itselleni, vaikka yhteinen aika jäikin liian lyhyeksi :(

Kaksi liian hyvää, ihan liian aikaisin..

Elämä on epäreilua.
Lauantaina sain myöhään illalla puhelun, puhelun jota en osannut odottaa, puhelun joka kantoi maailman huonoimmat uutiset korviini.
Mind Breakers Bruno "Rölli" 2.7.2014 - 4.10.2014
Rölli jäi samana iltana auton alle ja kuoli.

En koskaan unohda Rölliä, mulle tutummin oli vaan Bruno, se tumma ja tulinen, avoin ja sosiaalinen.
Sanat ei riitä kuvailemaan sitä surun määrää.
Rölli oli loppuun asti rohkea ja reipas.
Suurimmat osanotot perheelle!

 Lepää rauhassa pieni ystävä ♥

Tänään oli päästettävä irti myös toisesta, ihan liian nuoresta, liian hyästä koirasta tähän maailmaan.
Mulla on "maailman hirvein ihminen" olo, mutta rakkauteni jonka kanssa kaikkeni yritin nukkuu nyt ikiunta.
Barracuda de Rapidcan "Ralli" 14.7.2012 - 9.10.2014

Rallia on pähkäilty moneen kertaan, milloin ontumista ja milloin muuta.
Ralli sai viime kesänä, kesäkuussa, jonkunlaisen "kohtauksen", kävin sanomassa rauhallisella äänellä autossa "tule", sehän tuli, se sinkosi ja ihan apinan raivolla, kummatkin käpälät mun pään ympärillä ja kuonokoppa hakkasi 5 kertaa päätäni vasten, en ollut ikinä aijemmin kuullut sellasta ääntä Rallista mitä sinä iltana kuului..Rallilla oli koppa päässä aina autossa, ei siksi että se olisi vihainen vaan siksi että se olisi muuten syönyt auton mutta sinä iltana kiitin luojaa että koppa oli päässä. Järkytys oli suunnaton, en tiennyt mitä ajatella, ainoa asia mikä tuli mieleen oli että se yritti kirjaimellisesti saada mut hengiltä. Antibiootti kuurin sain päätäni varten, en suurta kuhmua vaan kynsien repimiin vereslihaisiin kohtiin kummallekkin puolelle päätä.
Huolestuttavinta oli jälkeinen olo, ihan kun se ei olisi tiennyt mitä oli tapahtunut vaan hetken sen jälkeen käyttäytyi täysin normaalisti.
En syyttänyt Rallia, hoin vaan itselleni että sillä on niin huonot taustat ja että me selviämme tästä.

Ei mennyt kauaa että teki saman, nappasi taas ihan kummallisessa tilassa mutta tälläkertaa ilman koppaa ja naamasta, refleksit toimivat sen verran hyvin ettei naamaan tullut kun pienet reiät koska sain kädellä syönnettyä sen sen verran pois että hampaat kerkesivät osua vaan poskeen ja nenään.

Tähän syksyä myöten "kohtaukset" lisääntyivät.. Ralli alkoi olemaan liian vaarallinen ympäristölle ja tietysti minä ja muut koirani oltiin myös vaarassa.

Tämä kaikki tuntui niin epätodelliselta, en halunnut ajatella tätä vaihtoehtoa, se ei ollut vaihtoehto ennenkuin pikkuhiljaa rupesin heräämään todellisuuteen. Kaikkien näiden tapausten jälkeen mitä sattui, Ralli oli joka kerta ihan yhtä hämmästyneen näköinen, ihan kun se ei vaan olisi ollut tässä maailmassa enään niiden raivareiden aikana ja vaikutti myös tapahtumien jälkeen siltä ettei se ymmärtäisi mitä on juuri tapahtunut.

Minä en tule muistamaan Rallia tuollaisena vaan sellaisena herttaisena, rakastavaisena, sosiaalisena, kilttinä ja aina iloisena koirana mitä se kuitenkin suurimman osan ajasta oli, silloin kun se oli omaitsensä, jos niin voi sanoa. Se otti vieraat hyvin vastaan, meni rapsuteltavaksi mutta osasi rauhoittua tilanteeseen vieraasta riippuen. Rallissa oli niin paljon hyviä asioita, ei sillä ollut maailman paras hermorakenne mutta se ei meitä haitannut.
Jos Ralli aina vaan olisi ollut sellainen mitä se muuten oli.

Tuntui ihan kamalalta, Ralli heilutti häntää, hyppäsi syliin ja pusutteli minkä kerkesi ihan hetki sitten, se ei ymmärtänyt miksi mä olin niin poissa tolaltaan. Painoin pääni vasten sen turkkia ja se vaan oli siinnä ja ihmetteli, se oli se normaali Ralli ja se tuntui niin kauhelta päästää se ikiuneen sellaisena. Se nousi vielä kun lähdin huoneesta, vaikka oli jo saanut suuren määrän rauhoitetta ja kävi takaisin lepäämään vasta sitten kun tulin takaisin sen viereen. Pidin Rallista kiinni ihan loppuun saakka.
Mulla on sitä jo niin ikävä, vieläkin tuntuu niin väärältä.

"Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,
Yht'äkkiä huomaa, se päättyikin tähän.
Onpaikkasi tyhjä ja korvaamaton,
ja kaipuu suuri ja sanaton.
En vielä ois tahtonu luopua susta,
jäi ääretön ikävä ja suru musta."

"Kun suru ja kaipaus on liian suuri ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi,
muistele silloin minua ja niitä hetkiä mitä meillä oli.
Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa,
minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin, sillä minä en katoa.
Jätinhän tassunjälkeni sydämmeesi."

Leveä hymy naamalla....

... Kun olen saanut taas ihmisissä puheenaihetta liikkeelle, kateellisten panettelua, niin mä sen ajattelen ;) Jätän jauhajat omaan rauhaansa, jossain olen onnistunut koirien koulutuksesta kun siitä tuntuu välillä olevan niin kiihkeät puheenaiheet.

Mutta nyt vähän kuvia reeneistä :) Ei mulla muuta.

Ylepyden ja hyvän mielen hetkiä :)

Eilen sain puhelun Rallin kasvattajalta, tuli todella hyvä mieli kun hän sanoi että on ylpeä meistä ja että olen tehnyt erinomaista työtä Rallin kanssa niin tottiksessa kun arjessakin ♥ Myös kasvattajan vaimo oli kehunut ja en voi olla kun iloinen ja otettu tästä :)

Mun Ralli ♥

Ralli on ollut tässä kohta vuoden, marraskuun lopulla tulee vuosi ja nyt kun ajattelen.... se on ihan kun eri koira!
Alussa se ei pystynyt keskittymään mihinkään ja kun näki toisia koiria, sekosi ihan tyystin. Se ei liikkunut hyvin motoorisesti ja se oli todella lihasköyhä ja turhan hoikka. Ralli oli todella epävarma koira ja saattoi epävarmuuttaan näykkiä ihmisiä jotka tulivat sitä katsomaan, nyt se on reipas ja ystävällinen + PAAAAAALJON rauhallisempi.
Mutta löpinät sikseen, kuvat kertovat enemmän kun tuhat sanaa ja nyt tuleekin kuvia meidän yhteisen taipaleen varrelta :)

 Noh, ei kone suostu jostain syystä lataamaan kuvia tänne, yllä olevat kuvat on ekoista päivistä jolloin Ralli on ollut mulla :)
Tässä miltä poitsu näyttää nyt:

Kuulumiset

Edellisestä kirjoituksesta jäi kokonaan pois Rallin uusin tottis video :)

Ja nyt kun on Ralli kerta aiheena niin jatkukoon sillä :) Rallin tottis edistyy, paikkamakuutakin otettu ja se pysyy jo siinnä hyvin vaikka olisi toinen koira toisella kentällä!!
Ollaan treenattu nyt tosi paljon asentojen vaihdoksia, kaikki vaihdot toimii hyvin, ulkona yritin kokeilla lelun kanssa mutta on vielä liian vaikea liike lelu palkalle, täytyy vaan jatkaa vielä jonkun aikaa ruoalla.
Eteenmenon se jo tietää tosi hyvin, nyt voi tehdä siitä jo astetta vaikeamman.
Hyppyä ollaan reenattu ja tekniikkaa on vielä hiottava hieman ennenkun nostaa lisää korkeutta esteeseen..
Seuraavana täysin uutena otetaan nouto ja työstetään sitä, hommaa siis riittää vielä :)

Rukille olisi aika katsoa VOI luokan koetta ja vähän pitkän mamma loman jälkeen vielä muistutella ruutua ja tunnareita mieleen.

Ensiviikolla olisi vihdoin ja viimein aika lähteä katsomaan Remiä ja sen vauvoja ♥
Kamala ikävä mun pientä mustaa.

Pennutkin ovat jo suomen maalla!
Ranskasta tullut Jori du Domaine de la Salvoniére "Dorka" on aivan mahtava pentu, se rakastaa kaikkea/kaikkia ja on ihan älyttömän rohkea! Vaikka kaverin malinois kävi suoraan sen kurkkuun kiinni niin se on palautunut hyvin ja siitä ei huomaa minkäänlaisia traumoja paitsi vähän silloin kun se saa hajun juuri tästä malista, silloin Dorka tulee hakemaan turvaa ja pysyttelee lähettyvillä.
Muuten aivan mainio ja mallikas pentu, varmasti tulee hieno ura pikkumiehelle :)

Tanskasta tullut pentu Lakeside Fellow Aviva "Viva" onkin sitten vähän eri luokkaa, ei ole niin reipas ja sosiaalinen. Enemmänkin käsittelyyn tottumaton ja sosiaaliset taidot ovat aika olemattomat. Muuten on kyllä ihan rohkea ja mukava, nyt vaan paljon käsittelyä niin hyvä tulee :) Uskoisin että Vivallakin on oikein mallikas ura edessään.

Rukin tyttöjäkin on kaksi vielä kotosalla, tosin huomenna Mind Breakers Bedtime Story "Bambi" lähtee omien ihmistensä luokse.

Mind Breakers Bad To The Bone, saaliviettinen, taistelutahtoinen, ahne ja reipas pentu etsii vielä sitä ihan omaa aktiivista kotiaan :)

Kuvia pentujen riehumisista
-CLICK-
-CLICK-
-CLICK-
-CLICK-