tiistai 20. syyskuuta 2016

The air around me still feels like a cage

Ilmat viilenee ja illat pimenee, tuntuu kun alkaisin vaipumaan pieneen horrostilaan. Mä en ole koskaan tykännyt kylmästä tai siitä että päivät pimenee, se ottaa oman aikansa ennenkun saa voiton horrostilan vaikka ei vielä ole niitä pahimpia aikoja.
Viime viikko oli ihan kauhea, maanantaina pennut tuli 6vk ja oltiin eläinlääkärissä pentutarkistuksessa ja sirutuksessa. Pennut saivat mukaansa sieltä jonkun pöpön ja maanantai-tiistai välisenä yönä kaikki 7 rupesi oksentamaan ja ripuloimaan. Mä olin ihan varma että kaikki pennuista kuolee, niitä piti nesteyttää ja ruokkia tunnin parin välein. Äiti oli ihan pelastava enkeli kun tuli huoltamaan pentuja sen aikaa kun olin töissä, tuntui jo itsestäänkin että happi loppuu ja ettei oikeasti jaksa enään, unet oli vähissä ja ei paljoa huumorintajuakaan löytyny. Sitä ilon määrää kun torstai iltana kaikki pennuista oli saanut oman suuren ruokahalunsa takaisin, kyllä mullakin uni maistui torstai iltana jo aikasin.

Onneksi mulla alkoi eilen viikon loma, tuli todellakin tarpeeseen! Eilen lähti myös jo ensimmäiset kaksi pentua suureen maailmaan, omiin koteihinsa!
Ruskeapantainen Mind Breakers Cruella de Vil "Runtu", (ekassa kuvassa) lähti Hyvinkäälle, kennel Fast n' Strongille etsimään omaa sijoituskotiaan. Myös pieni poika Mind Breakers Captain Hook "Lex" lähti omaan kotiinsa. Kummallakin pennulla on sujunut hyvin, reippaita kakaroita :)

Ollaan menkin ehditty treenailla, ei paljoa, mutta vähän on tyhjää parempi. Huomennakin on taas aksa treenit Muikun kanssa, nyt päästäänkin lomalla aamulla jo treenaamaan.
Me käytiin sunnuntaina pitkästä aikaan Askolassa, meidän IPO maalimiehen kanssa treenaamassa, ite toki otin vaan tottista.
Alan olemaan jokseenki turhautunu, mä en tiedä yhtään mitä mä haluisin tehä tai jättää tekemättä. Musta on tullut kauheen kriittinen ja en oikein tunnu olevan tyytyväinen yhtään mihinkään. Mun koirat tekee hyvin töitä, meiän maalimies odottelee meitä kovasti jo takasin ryhmään. Mulla oli jo tossa vaihe että mietin jos puremisetkin lopettais vaan kokonaan, kyse oli joko väärinkäsityksestä tai sitten olen vaan hyväuskoinen hölmö. Kummin vaan niin täytyy yrittää löytää ratkaisu tälle asenteelle ennen paluuta.

Yksi entinen ystävä sanoi mulle että olen todella ikävä ihminen, ei nyt varsinaisesti suoraan mutta että olen kävelevä negatiivi, mä ehkä sanon joitain asioita suoraan mutta ei se musta ilkeetä tee, mä olen aina ollut äärimmäisen positiivinen ja yritän olla aina mahdollisimman kannustava, varsinkin silloin kun alkaa ihmisillä olla toivo ihan lopussa. En nyt vaan ole saanut kuitenkaan kaiken muun stressin ohessa käsiteltyä itteni kanssa tätä asiaa. Se kalvaa mua todella ja nyt olen vaan väsynyt jo kaikkeen. Päätin jo sen että en enään jaksa auttaa tai jakaa treenivinkkejä vieraiden ihmisten kanssa, voin mä muiden kanssa treenata mutta parempi pitää suu kiinni noin muuten. Kasvatin omistajat ja muut samassa ryhmässä on asia myös erikseen.

Nyt täytyy kerätä ittensä ja löytää se vahva ja tukeva asenne sieltä taas päällimmäiseks.
Loman aikana kuitenkin otin tehtävksi opettaa koirille jotain uutta, Dorkalla oli mission impossible nakin pitäminen nuorena poikana, vaan ha haa! Vaikeeta se pikkumiehelle oli mutta onnistuttiinpas :D Muikku jää vielä harjottelemaan.... ;)

lauantai 10. syyskuuta 2016

It's gonna take a lot to drag me away from you ♥

Eilen illalla alkoi se kamala vapina, hurja hikoilu ja vatsassa kiersi kauheesti, jännitti niin kovin jo tämän päivän takia, tänään meillä oli Muikun kanssa BH-koe.
Koe alkoi klo.9 ja kokeeseen osallistui 8 koirakkoa, meidät mukaan lukien.
Muikka ja minä oltiin suoritusnrolla 6. ja suoritettiin siis ensin paikallamakuu, hyvinhän se meni, siellä pysyi kun tatti. Seuraamiset veti varmasti läpi ja jäävät sekä luoksari meni just niinkun pitikin.
Kaupunki osuus oli ihan helppo myös.

Me oltiin parina sakemannin kanssa, tämä sakemanni ja ohjaaja olivat taitavia ja tuomari kommentoikin meidän suoritusten jälkeen että esimerkillisiä suorituksia. Meille ei tullut koiran osalta huomautettavaa kun luoksetulossa jossa Muikku vähän törmäsi muhun, kaikki muu nootti tuli ohjaajalle. Oli hyvä käydä taas kokeessa, totuus tulee tuomareiden suusta ja nyt tiedän missä lähden taas kehittämään itteäni, opin taas enemmän kun varmaan puolen viimeisen vuoden aikana :D

Nyt Muikun ensimmäinen koe on käyty, eka koulari taskussa ♥
Muikku oli super ja onnellinen on ohjaajakin ☺

Kaikki kahdeksan koirakkoa suoritti hienosti BHn läpi! Hieno juttu :)

Nyt lähden pohtimaan mitä teen tuolle mun jännitykselle, nyt se on saanut vallan ihan täysin, en enään kuule mitään, huono olo on jatkuvaa ja vapisen kokoajan, lopuksi päähänkin tulee enemmän tai vähemmän särkyä. Jos jollain on hyviä niksejä niin kaikki neuvot ovat tarpeen!

Meidän BH-kokeen kanssa samaan aikaan oli Porvoossa kaikkien rotujen näyttely, sinne oli ilmoitettu kasvattini A-pentueesta, Mind Breakers Atropos "Noksu". Noksu on Remin ja Frigin lapsi.
Noksulla oli sujunut hienosti elämänsä toinen näyttely, tulos oli AVO ERI2, SA, PU2 ja SERT. Superisti onnea omistajalle :)
Mind Breakers Atropos "Noksu"

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

I believe the grass is no more greener on the other side

Eilen oli varsin mukava erilainen päivä kun Netta tuli poikien kanssa tänne pentujen iskä Frigin kanssa ja rotikkapoika Rivon kanssa.

Netta ajatteli että istuttaisi nyt muhun uutta TOKO innostusta ja treenailtiin sitten TOKO juttuja :D Ruki mamma pääsi myös vähän tekemään pientä ja kevyttä treeniä, sai tehä vähän ohjattua noutoa, ruutua ja tunnareita. Kaiken muisti äärimmäisen hyvin, tunnarissa otti aina oikean kuvioista huolimatta, ruutuun sai tosi pitkältäki lähetettyä ja ohjatut meni niinkun pitikin vaikka vasta pari kertaa on koko elämänsä aikana niitä treenannu, oikein hyvät treenit Rukilla siis :)

Dorkakin sai tehdä vähän TOKO juttuja, alotettiin tunnarin treenaaminen, ihme kyllä, ensimmäiseksi kerraksi meni ihan äärimmäisen hyvin, oli kun olisi montakin kertaa harjotellu tunnareita jo :D Ei yhtään Dorkamaista koska kaikki uuden opettaminen on yleensä aika työlästä, ehkä se alkaa aikuistumaan? Dorka teki myös ruutua... noh, sanotaan että se vaatii vielä aika paljon harjotusta ;)
Dorka on siirtynyt vähän eteenpäin seuruussa, se ei käy niin nyt työntelen sitä vähän taaksepäin, ei se kauaa vie. Mietin tuossa että josko rupeisi vähän katsomaan vielä yhtä ykkösen koetta TOKOssa Dorkalle lähiaikoina, vaikka eipä sillä ole mikään kiirus.

Muikku, noh, Muikulla meni reilu viikko sitten treenit niin mönkään että mietin että en varmasti sitä ainakaan vie sinne BH-kokeeseen jonne olen sen ilmonnu, se oli tosi kuriton ja touhusi mitä tykkäsi, siinnä tuli hurjia virheitä niin koiralta kun ohjaajalta, lopuksi kummallakaan ei ollut mieli kovinkaan korkealla.. Se söi vähän motivaatiota iteltäni, meni viikko ennenku sain raahattua itteni takas kentälle, kyllä se kannatti raahautua koska sit meni treenit ihan super hyvin ja on mennyt siitä asti! Ehkä me kummatkin opittiin kuitenkin jotain meidän virheistä ja päästiin sitäkautta vahvistumaan? Nyt toki tuntuu että neidin mielentila on vähän sellanen ylisuorittaja ja välillä painaa mun jalalle niin paljon että siitä tulee kyllä paljon sanomista jos en saa sille jotain tehtyä. Jokatapauksessa, olen aika luottavaisin mielein menossa BHseen ja toivottavasti saadaan tiimi toimimaan ja menis sitten läpi :)

Mitäs muuta? No pennut kasvaa!! Huomenna on jo 5 viikkosia nallelapsia ja kuusiviikkosina menevät sitten pentutarkkiin ja sirutettavaks :)


 Perhepotretti mistä toki kolme pentua puuttuu :)

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Ohjaajakova koira vai auktoriteettiongelma?

Perseileekö koira? Ei tule kun pyydetään? Ei se tee siitä ohjaajakovaa koiraa, sillä ei ole mitään
tekemistä asian kanssa. En tiedä miksi harrastajat luulevat omistavansa ohjaajakovan koiran jos näitä piirteitä löytyy omasta koirasta, silloin on todennäköisesti kyse enemmänki auktoriteettiongelmasta, koira pitää ohjaajaa vähän pilkkanaan.
Kun kyse on belgianpaimenkoirasta on ne suurimmaksi osaksi ohjaajapehmeitä muunnoksesta tai linjasta riippumatta, se tekee belgianpaimenkoirasta helpomman ohjattavan. On linjoissa tietty eroja, nättelylinjassa tuntuu olevan enempi pehmeitä kun käyttöpuolen koirissa, mutta kaikki on yksilöitä, jotkut ovat enempi, jotkut vähempi.

Itse olen omistanut koko elämäni aikana vain yhden ohjaajakovan koiran, Ralli vainaan, kaikki muut rotikasta belgeihin ovat olleet enempi tai vähempi ohjaajapehmoisia.

Ohjaajakova koira antaa koulutukselliset virheet helpommin anteeksi kun pehmeät, kestävät pakot paremmin, pystyy toimimaan ohjaajan tai ulkoisten ärsykkeiden antaman kovemmakin paineen alla.
Se että jos koira lähtee kesken paikkamakuun tai kesken seuraamisen perseilemään pitkin kenttää ei tee siitä kovaa, vaan se kertoo hallinnan puutteesta.

Tässä on nyt alkuun vähän pohdintoja, ajatuksessa oli aiheeseen liittvästi paljon enemmänkin asioita mutta ne kerkesi jo hukkua ajtuksista, ehkä palaan vielä aiheeseen myöhemmin uudestaan ;)

maanantai 22. elokuuta 2016

If you're happy and you know it, clap your hands! CLAP CLAP!

Tänään tuli Muikun viralliset lonkka ja kyynär tulokset, tuli parempana kun arvio. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, virallisia tuloksia odotellaan vielä LTV ja VAn osalta mutta selkä oli terve ☻☻ Silmätkin terveet. Terve tyttö kaikin puolin ☻ Miten onnellinen voikaan ihminen olla?

Nyt voidaan kunnolla aloittaa treenaamisen, kun Muikun IPO mokke lopetti ja en jaksa etsiä uutta niin neiti oli ekaa kertaa eilen virallisesti montsu treeneissä sitten pentu ajan, ilman pelleilyjä ja helkkarin hyvinhänhän se meni! Aksa ryhmäänkin päästiin, tästä kaikki alkaa :)

lauantai 20. elokuuta 2016

Koiraharrastus vaatii kovaa kestävyyttä

Koiraharrastus ei ole pehmoille, ainakaan niissä lajeissa mitä itse harrastan, palautetta saa hurjan paljon niin hyvässä kun pahassa, selän takana puhutaan ja osa asioista toimii kun rikkinäisessä puhelimessa. Koiraharrastus vaatii aina välillä todella kovaa kestävyttä henkisesti. Olen tässä viime viikot ajatellut miten paljon osa harrastajista ottaa itseensä, jotkut syystä ja toiset olettamuksella.
Hyvä asenne on todella iso ratkaiseva tekijä miten koiraharrastuksessa pääsee eteenpäin, se toinen ääripää asenne on se joka saa omaa mieltä kovaa vauthia kuoppaan jonne heitetään multaa kokoajan niskaan, mielikuvitus rupeaa laukkaamaan ja kohta luulee että kaikki ajattelee ja puhuu vaan pahaa ja rupeaa miettimään mielessä toteamuksetkin negatiivisena asioina vaikkei ne olisikaan sitä.

Omassa lähipiirissä on ollut useampi tapaus missä on nyt käynyt näin, on usko loppunut koiraharrastukseen, jollain enemmän kun toisilla. Olen yrittänyt kannustaa kavereita jatkamaan eteenpäin, koska kaikki heistä on hyviä harrastajia! Kaikki joita koettelee tämä sama asia, kannustan teitä pysähtymään ja miettimään, kerätkää ja luottakaa itseenne, ei tämän pitäisi olla niin vakavaa! Kaikesta pääsee yli, kun ei itse löydä ratkaisua niin on ihmisiä jotka auttaa ilomielein ongelman vastaan tullessa ☺
Niinkuin ystäväni sanoo "Leuka ylös ja kohti uusia pettymyksiä", niihin täytyy olla valmis koska niitä tulee aivan varmasti.

Myös neuvoissa tai koulutustavoissa, neuvoja pitää kuunnella mutta kaikki tuntee omat koiransa parhaiten jolloin tilannetaju varmasti kertoo mitkä asiat sieltä poimii omiin treeneihin ja mitkä voi suoraan unohtaa.

Se on loppupeleissä itse joka määrittää minkä antaa vaikuttaa itseensä ja millä tavalla.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

I see things as they are, no flowery meadow for me.

Tuntui hetken että kaikki palat alkoi viimeinkin loksahdella paikalleen. Mä olen stressannut reilut puoli vuotta, olin lähestulkoon varma että pieni musta tyttöseni on luustoltaan sairas, pelkäsin että menetän rakkaan tyttöni liian varhain. Muikku on mulle koira joka tuntuu niin omalta ensimmäistä kertaa Renan (-click-) jälkeen, meillä klikkaa ja hyvin. Maanantaina tuskallinen odottelu sai päätöksen kun olin järjestänyt ryhmäkuvat Mevetiin, meinas melkein itku tulla kun Muikun kuvat pyörähti näytölle. Muikku on arvioltaan täysin terve, arvio oli A/B, 0/0, VA0, LTV0 ja epävirallisesti SP0!! Vuoden päästä käytän Muikun vielä hakemassa virallisen spondari lausunnon. Silmätkin peilattiin terveiksi.

Tänään kuitenkin tuli sellainen rysähdys, surulliset ajatukset valtasivat mielen, tuli sellainen olo kun olisi ollut väärin iloita Muikusta. Muikku on mulle äärimmäisen tärkeä ja olen mä iloinen silti, vaikka nyt mielessä painaa päälle toinenkin fiilis.
Ei muutenkaan ole kovin mukava olo.
Ajattelin että se olisi varmaan parempi hetki olla vaan omissa oloissaan, treenailla yksinään ja antaa asioiden olla. Käydä vaan omissa treeneissä heti kun vaan pääsee.
Mä tiedän että me pystytään siihen, minä ja mun dream team ♥
Ryhmäkuvissa oli myös kaksi viimeistä kasvattianikin B-pentueesta, MB Bark To The Moon jonka arvio oli A/A, 0/1 ja MB Bedtime Story A/A, 1/0 ja kummallakin likalla oli silmät terveet!

Onhan sitä muutenkin sattunut paljon edellisestä päivityksestä. Dorka täytti jo 2v kesäkuussa! Niin iso poika ♥

Sitten heinäkuun alussa Muikku täytti vuoden! Sekin on jo niin iso vaikka vastahan se Suomeen lensi ♥

Muikun kanssa samana päivänä, Rena, täytti 7 vuotta ♥

Eikä siinnä, meille syntyi pentuja 01.08 yhdistelmästä BH TK1 TK2 AGI1 Jet Black Fiji x BH TK1 TK2 Mustantuiskun Savannah. Pentuja syntyi 7, 2 poikaa ja 5 tyttöä, värijakauma on 1 tervu poika ja yksi groenendael poika, kaksi tervu tyttöä ja 3 groenendael tyttöä. Ruki ja Pennut voi hyvin :)

Ollaan me treenailtukkin, Muikku taitaa alottaa uuden lajinkin, agilityn. Tänään oltiin ekoissa treeneissä ja hyvinhän se sujui :) Katsotaan mitä jatkossa sitten.