Kohti vuotta 2017!

Ihan pian on kylmä (vai pitäisikö sanoa lämmin?) ja melko sateinen joulukuu ohi. Pentu kasvaa ja täyttikin jo 4kk viime sunnuntaina, on kasvanut isoksi jo, Muikun kanssa kokeroa on ehkä huimat sentti? Joo, tiedän! Muikku ei ole mikään jätti mutta silti vaikuttaisi nyt siltä että tuosta tulee pieni poni, sen näkee sitten?
Me ollaan treenailtu melko laiskanpuoleisesti mutta ollaan kuitenkin, Muikku on käynyt tosi vähän aksaamassa mutta se on niin pirun nopea oppimaan että on hoksannut jo kontaktien idean tokalla kerralla ja viimeksi tarjosi jo ihan oikealta puolelta sisäänmenoakin :D Se on fiksu tyttö. Pieniä ratapätkiä ollaan tehty ja ei helkkari, miten sen perässä pitäisi pysyä kun vauhtia on ihan sikana? Onneksi ohjautuu ihan hyvin, jos pää kerkee ajatella ja kertoa koiralle ohjeita ajoissa niin ihan kivasti se on kaikesta kiireestä huolimatta menny.

Me käytiin myös messukeskuksessa, Voittaja 2016 näyttelyssä sunnuntaina 11.12, Rem oli ilmoitettu näyttelyyn. Tuomarina meillä oli Ruotsalainen erikoistuomari Sonny Ström, en ollut koskaan aijemmin vienyt Remiä tälle ja en yhtään tiennyt mitä se Remistä tykkäisi. Kunhan kehät alkoi, kaikki meni tosi nopeasti ja huomasin Remin voittaneen veteraanit ERIllä ja SAlla, hetken päästä kävi kuitenkin niin että Rem voitti muutkin nartut! Remistä tuli siis tämän vuoden voittaja ja vetsku voittaja! Ihana Susan (-click-) vei Remin rotukehässä ja Sara (-click-) vei Remin isoon kehään.
Olisi ollut mukava päästä kotiin ajoissa mutta sen sijaan siellä menikin iltaan asti, mä kun pidän muutenkin niin kovin näyttelyistä niin on taas kiintiö hetken täynnä ;)

Sellainen loppuvuoden puristus, ensivuonna uudet kujeet!

HYVÄÄ JA MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Simply the best

Tämän postauksen päätin omistaa mun elämän koirille, niille koirille jotka voi omistaa vaan kerran elämässä ♥
Älkää käsittäkö väärin, rakastan kaikkia koiriani, myös niitä jotka ovat matkustaneet sateenkaarisillalle, mutta sitten on vaan nämä jotkut joissa on vaan sitä spesiaalia, se kun kemiat kohtaa ihan täysin!

Tarina alkaa berninpaimenkoirasta, siitä joka muutti jo aikuisena ongelmakoirana meidän perheeseen minun ollessa vielä lapsi. Lynx Walleys Evin "Edu", s. 05.07.1995 - k. 26.04.2007.
Edun kanssa alku ei ollut helppoa, se ei ollut kovinkaan lapsiystävällinen koira. Kunhan Edun kanssa ystävystyttiin, kaikki näytti valoisammalta, asiat rupesi sujumaan, hitaasti mutta varmasti. Edu on koira joka on opettanu mua enemmän kun kukaan olisi koskaan voinut. Kiitos Edu ♥ Annoit minulle parhaat eväät matkaan.

Sitten tuli Rena, Kiosan's Phoebe, Ruotsista. Rena oli ihan unelma harrastuskoirana. Me kokeiltiin Renan kanssa kaikenlaista, tuntui toimivan lajissa kun lajissa, Rena oli kun ajatus ja meillä toimi kaikki kemiat todella hyvin. Rena kuitenkin sairastui jo 11kk ikäisenä, siitä asti elämä on ollut vähän vaakalaudalla. Pari vuotta sitten päätin että nyt en voi enään olla itsekäs, nyt Renan ei tarvitse enään sairastaa ja olin varannut ajan jo viimeiselle matkalle, isäni soitti minulle ja sanoi että "älä vie vielä, me kokeillaan vielä menisikö Rena shelttien kanssa" ja niin me päätettiin yrittää. Nyt Rena voi todella hyvin, ei ole sairastellut, ikävä on ihan järkyttävä vieläkin ja meillä on aina yhtä iloinen jälleennäkeminen, myös eroaminen on aina yhtä vaikeeta. Mutta Rena on vielä elämässäni ja voi hyvin, se on todella arvokasta minulle ♥

Sitten tuli Muikku, Muikku on ensimmäinen koira Renan jälkeen joka tuntuu todellakin omalta. Mä olen niin onnellinen tuosta mun pienestä hollantilaisesta. Muikku on myös todellakin monipuolinen, se on äärimmäisen sosiaalinen ja hauska koira, kaikki tuntuu pitävän Muikusta, mutta onhan se vaikeeta olla pitämättä siitä :D Muikku on mukava koira jonka voi viedä jokapaikkaan ilman että sitä ahdistaa, se on ihan yhtä Muikku jokapaikassa! Muikun kanssa meillä on vielä pitkä elämä edessä ja tulee toivottavasti paljon yhteisiä kokemuksia ja saavutuksia ♥

Kaikki koirani ovat opettaneet minulle paljon, kaikki ovat olleet upeita persoonia ja ketään en kadu hetkeäkään. Matkan varrella on tullut myös vastaan paljon upeita ihmisiä.
Kaikki sattumien summat ovat tehneet minusta sen mitä nyt olen, olen oppinut paljon hyvää ja paljon nähnyt sellaista mitä kautta on sitten opittu mitä ei missään nimessä halua olla. Vielä on matkaa jäljellä ja huisin paljon lisää kokemuksia, upeita karvaisia ystäviä ja ihmisystäviä, tuskin maltan odottaa! ☺♥

I turn my back and go for all the better things in order

Vuosi lähestyy loppuaan, se tarkoittaa suuria muutoksia ja uutta alkua.
Työsuhde päättyy nykyisessä työpaikassa viimeinen päivä joulukuuta, aikomusta ei ole jatkaa siellä ja sitten mikään ei enään pidättele täällä pk-seudulla, sitten lähden, se että minne selviää varmasti joulukuun aikana. Odottelen kovasti lähtöä ja alkaa aika käydä pitkäksi, tuntuu kun viikot vaan matelisi.

Arki on lähtenyt rullaamaan nyt todennäköisesti pysyvällä laumakokoonpanolla kun Puolasta lensi yksi tervu tytteli, malinoisvanhemmista syntynyt. Rukin kaikki pennut ovat lähteneet omiin koteihinsa, Muppekin muutti sitten Seinäjoelle ja nykysin hänet tunnetaankin nimellä "Bestla" :)
Puolalainen, tutummin "Norppa" on kotiutunut hyvin tänne meille, Norppa on reipas ja kookas narttupentu, mutta tosiaan tarkoitus oli alunperin että hän lähtisi sijoituskotiin, pienien ongelmien ilmettyä päätin että kyllä se kotiin taitaa jäädä, nyt vain lykkään Muikun pentuetta vähän pidemmälle. Se miksi tämä on todennäköisesti pysyvä laumakokoonpano on se koska en ole kuitenkaan ihan täysin päättänyt jääkö Norppa tähän hengailemaan vai etsiikö jossain vaiheessa itselleen tavoitteellisesta harrastamisesta kiinnostunetta sijoituskotia.
Nyt en tosin mieti näitä asoita, mennään fiilis pohjalla ja keskitytään paranemiseen.

Meillä on ollut huonoa tuuria, mun koirat sai kennelyskän vaikka sairastivat sen viimevuonnakin... tai no vaan käyttikset yskii, Ruki ja Rem meinaa varmaan tehdä samallatavalla kun viimevuonna eikä meinaa sairastaa tänäkään vuonna, mikä on tietysti ihan mukava asia :)

Nyt porskutetaan eteenpäin ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan!

It's time to bring a happy attitude

Mitäs tänne?

KAIKKEA! Dorka on käynyt lisä terveystutkimuksissa, Dorkalla on nyt virallisesti selkä kuvattu terveeksi (SP0, LTV0 & VA0), lisäksi Muikku ja Dorka kävi vielä polvitarkeissakin, puhdasta sielläkin, kummallakin! Nyt voi lähestulkoon sanoa että koirat on tutkittu päästä varpaisiin terveiksi, eihän siihen voi kun olla tyytyväinen.

Pennutkin ovat lähteneet maailmalle, paitsi pikku Celeste (kuvassa) joka on viihdyttänyt meidän arkea, lähteekö pikkuinen tälläviikolla vaiko ei? Katsotaan miten kemiat kohtaa ja mietitään sitten uudestaan. Celeste on todella hauska pentu, reipas ja touhukas, äärimmäisen ahnekkin vielä, siitä on helppo lähteä vääntämään tottista ja enhän mä oo myöskään malttanu olla vähän ohjailematta ;)

Celeste on saanut väliaikaseks kutsumanimeks "Muppe" koska on se kivempi huudella jotain muuta ku pentupentua.

Eilen käytiin treenailemassa vähän, samalla oli vähän niinku perhereffit kun Frigi iskä ja Runtu siskokin tuli. Pitihän se ikuistaa vielä kuvaksi.

Isä Frigi, emä Ruki ja siskokset Runtu ja Muppe :)

The air around me still feels like a cage

Ilmat viilenee ja illat pimenee, tuntuu kun alkaisin vaipumaan pieneen horrostilaan. Mä en ole koskaan tykännyt kylmästä tai siitä että päivät pimenee, se ottaa oman aikansa ennenkun saa voiton horrostilan vaikka ei vielä ole niitä pahimpia aikoja.
Viime viikko oli ihan kauhea, maanantaina pennut tuli 6vk ja oltiin eläinlääkärissä pentutarkistuksessa ja sirutuksessa. Pennut saivat mukaansa sieltä jonkun pöpön ja maanantai-tiistai välisenä yönä kaikki 7 rupesi oksentamaan ja ripuloimaan. Mä olin ihan varma että kaikki pennuista kuolee, niitä piti nesteyttää ja ruokkia tunnin parin välein. Äiti oli ihan pelastava enkeli kun tuli huoltamaan pentuja sen aikaa kun olin töissä, tuntui jo itsestäänkin että happi loppuu ja ettei oikeasti jaksa enään, unet oli vähissä ja ei paljoa huumorintajuakaan löytyny. Sitä ilon määrää kun torstai iltana kaikki pennuista oli saanut oman suuren ruokahalunsa takaisin, kyllä mullakin uni maistui torstai iltana jo aikasin.

Onneksi mulla alkoi eilen viikon loma, tuli todellakin tarpeeseen! Eilen lähti myös jo ensimmäiset kaksi pentua suureen maailmaan, omiin koteihinsa!

Ruskeapantainen Mind Breakers Cruella de Vil "Runtu", (ekassa kuvassa) lähti Hyvinkäälle, kennel Fast n' Strongille etsimään omaa sijoituskotiaan. Myös pieni poika Mind Breakers Captain Hook "Lex" lähti omaan kotiinsa. Kummallakin pennulla on sujunut hyvin, reippaita kakaroita :)

Ollaan menkin ehditty treenailla, ei paljoa, mutta vähän on tyhjää parempi. Huomennakin on taas aksa treenit Muikun kanssa, nyt päästäänkin lomalla aamulla jo treenaamaan.
Me käytiin sunnuntaina pitkästä aikaan Askolassa, meidän IPO maalimiehen kanssa treenaamassa, ite toki otin vaan tottista.
Alan olemaan jokseenki turhautunu, mä en tiedä yhtään mitä mä haluisin tehä tai jättää tekemättä. Musta on tullut kauheen kriittinen ja en oikein tunnu olevan tyytyväinen yhtään mihinkään. Mun koirat tekee hyvin töitä, meiän maalimies odottelee meitä kovasti jo takasin ryhmään. Mulla oli jo tossa vaihe että mietin jos puremisetkin lopettais vaan kokonaan, kyse oli joko väärinkäsityksestä tai sitten olen vaan hyväuskoinen hölmö. Kummin vaan niin täytyy yrittää löytää ratkaisu tälle asenteelle ennen paluuta.

Yksi entinen ystävä sanoi mulle että olen todella ikävä ihminen, ei nyt varsinaisesti suoraan mutta että olen kävelevä negatiivi, mä ehkä sanon joitain asioita suoraan mutta ei se musta ilkeetä tee, mä olen aina ollut äärimmäisen positiivinen ja yritän olla aina mahdollisimman kannustava, varsinkin silloin kun alkaa ihmisillä olla toivo ihan lopussa. En nyt vaan ole saanut kuitenkaan kaiken muun stressin ohessa käsiteltyä itteni kanssa tätä asiaa. Se kalvaa mua todella ja nyt olen vaan väsynyt jo kaikkeen. Päätin jo sen että en enään jaksa auttaa tai jakaa treenivinkkejä vieraiden ihmisten kanssa, voin mä muiden kanssa treenata mutta parempi pitää suu kiinni noin muuten. Kasvatin omistajat ja muut samassa ryhmässä on asia myös erikseen.

Nyt täytyy kerätä ittensä ja löytää se vahva ja tukeva asenne sieltä taas päällimmäiseks.
Loman aikana kuitenkin otin tehtävksi opettaa koirille jotain uutta, Dorkalla oli mission impossible nakin pitäminen nuorena poikana, vaan ha haa! Vaikeeta se pikkumiehelle oli mutta onnistuttiinpas :D Muikku jää vielä harjottelemaan.... ;)

It's gonna take a lot to drag me away from you ♥

Eilen illalla alkoi se kamala vapina, hurja hikoilu ja vatsassa kiersi kauheesti, jännitti niin kovin jo tämän päivän takia, tänään meillä oli Muikun kanssa BH-koe.
Koe alkoi klo.9 ja kokeeseen osallistui 8 koirakkoa, meidät mukaan lukien.
Muikka ja minä oltiin suoritusnrolla 6. ja suoritettiin siis ensin paikallamakuu, hyvinhän se meni, siellä pysyi kun tatti. Seuraamiset veti varmasti läpi ja jäävät sekä luoksari meni just niinkun pitikin.
Kaupunki osuus oli ihan helppo myös.

Me oltiin parina sakemannin kanssa, tämä sakemanni ja ohjaaja olivat taitavia ja tuomari kommentoikin meidän suoritusten jälkeen että esimerkillisiä suorituksia. Meille ei tullut koiran osalta huomautettavaa kun luoksetulossa jossa Muikku vähän törmäsi muhun, kaikki muu nootti tuli ohjaajalle. Oli hyvä käydä taas kokeessa, totuus tulee tuomareiden suusta ja nyt tiedän missä lähden taas kehittämään itteäni, opin taas enemmän kun varmaan puolen viimeisen vuoden aikana :D

Nyt Muikun ensimmäinen koe on käyty, eka koulari taskussa ♥
Muikku oli super ja onnellinen on ohjaajakin ☺

Kaikki kahdeksan koirakkoa suoritti hienosti BHn läpi! Hieno juttu :)

Nyt lähden pohtimaan mitä teen tuolle mun jännitykselle, nyt se on saanut vallan ihan täysin, en enään kuule mitään, huono olo on jatkuvaa ja vapisen kokoajan, lopuksi päähänkin tulee enemmän tai vähemmän särkyä. Jos jollain on hyviä niksejä niin kaikki neuvot ovat tarpeen!

Meidän BH-kokeen kanssa samaan aikaan oli Porvoossa kaikkien rotujen näyttely, sinne oli ilmoitettu kasvattini A-pentueesta, Mind Breakers Atropos "Noksu". Noksu on Remin ja Frigin lapsi.

Noksulla oli sujunut hienosti elämänsä toinen näyttely, tulos oli AVO ERI2, SA, PU2 ja SERT. Superisti onnea omistajalle :)

Mind Breakers Atropos "Noksu"

I believe the grass is no more greener on the other side

Eilen oli varsin mukava erilainen päivä kun Netta tuli poikien kanssa tänne pentujen iskä Frigin kanssa ja rotikkapoika Rivon kanssa.

Netta ajatteli että istuttaisi nyt muhun uutta TOKO innostusta ja treenailtiin sitten TOKO juttuja :D Ruki mamma pääsi myös vähän tekemään pientä ja kevyttä treeniä, sai tehä vähän ohjattua noutoa, ruutua ja tunnareita. Kaiken muisti äärimmäisen hyvin, tunnarissa otti aina oikean kuvioista huolimatta, ruutuun sai tosi pitkältäki lähetettyä ja ohjatut meni niinkun pitikin vaikka vasta pari kertaa on koko elämänsä aikana niitä treenannu, oikein hyvät treenit Rukilla siis :)

Dorkakin sai tehdä vähän TOKO juttuja, alotettiin tunnarin treenaaminen, ihme kyllä, ensimmäiseksi kerraksi meni ihan äärimmäisen hyvin, oli kun olisi montakin kertaa harjotellu tunnareita jo :D Ei yhtään Dorkamaista koska kaikki uuden opettaminen on yleensä aika työlästä, ehkä se alkaa aikuistumaan? Dorka teki myös ruutua... noh, sanotaan että se vaatii vielä aika paljon harjotusta ;)
Dorka on siirtynyt vähän eteenpäin seuruussa, se ei käy niin nyt työntelen sitä vähän taaksepäin, ei se kauaa vie. Mietin tuossa että josko rupeisi vähän katsomaan vielä yhtä ykkösen koetta TOKOssa Dorkalle lähiaikoina, vaikka eipä sillä ole mikään kiirus.

Muikku, noh, Muikulla meni reilu viikko sitten treenit niin mönkään että mietin että en varmasti sitä ainakaan vie sinne BH-kokeeseen jonne olen sen ilmonnu, se oli tosi kuriton ja touhusi mitä tykkäsi, siinnä tuli hurjia virheitä niin koiralta kun ohjaajalta, lopuksi kummallakaan ei ollut mieli kovinkaan korkealla.. Se söi vähän motivaatiota iteltäni, meni viikko ennenku sain raahattua itteni takas kentälle, kyllä se kannatti raahautua koska sit meni treenit ihan super hyvin ja on mennyt siitä asti! Ehkä me kummatkin opittiin kuitenkin jotain meidän virheistä ja päästiin sitäkautta vahvistumaan? Nyt toki tuntuu että neidin mielentila on vähän sellanen ylisuorittaja ja välillä painaa mun jalalle niin paljon että siitä tulee kyllä paljon sanomista jos en saa sille jotain tehtyä. Jokatapauksessa, olen aika luottavaisin mielein menossa BHseen ja toivottavasti saadaan tiimi toimimaan ja menis sitten läpi :)

Mitäs muuta? No pennut kasvaa!! Huomenna on jo 5 viikkosia nallelapsia ja kuusiviikkosina menevät sitten pentutarkkiin ja sirutettavaks :)

 Perhepotretti mistä toki kolme pentua puuttuu :)

Ohjaajakova koira vai auktoriteettiongelma?

Perseileekö koira? Ei tule kun pyydetään? Ei se tee siitä ohjaajakovaa koiraa, sillä ei ole mitään

tekemistä asian kanssa. En tiedä miksi harrastajat luulevat omistavansa ohjaajakovan koiran jos näitä piirteitä löytyy omasta koirasta, silloin on todennäköisesti kyse enemmänki auktoriteettiongelmasta, koira pitää ohjaajaa vähän pilkkanaan.

Kun kyse on belgianpaimenkoirasta on ne suurimmaksi osaksi ohjaajapehmeitä muunnoksesta tai linjasta riippumatta, se tekee belgianpaimenkoirasta helpomman ohjattavan. On linjoissa tietty eroja, nättelylinjassa tuntuu olevan enempi pehmeitä kun käyttöpuolen koirissa, mutta kaikki on yksilöitä, jotkut ovat enempi, jotkut vähempi.

Itse olen omistanut koko elämäni aikana vain yhden ohjaajakovan koiran, Ralli vainaan, kaikki muut rotikasta belgeihin ovat olleet enempi tai vähempi ohjaajapehmoisia.

Ohjaajakova koira antaa koulutukselliset virheet helpommin anteeksi kun pehmeät, kestävät pakot paremmin, pystyy toimimaan ohjaajan tai ulkoisten ärsykkeiden antaman kovemmakin paineen alla.

Se että jos koira lähtee kesken paikkamakuun tai kesken seuraamisen perseilemään pitkin kenttää ei tee siitä kovaa, vaan se kertoo hallinnan puutteesta.

Tässä on nyt alkuun vähän pohdintoja, ajatuksessa oli aiheeseen liittvästi paljon enemmänkin asioita mutta ne kerkesi jo hukkua ajtuksista, ehkä palaan vielä aiheeseen myöhemmin uudestaan ;)

If you're happy and you know it, clap your hands! CLAP CLAP!

Tänään tuli Muikun viralliset lonkka ja kyynär tulokset, tuli parempana kun arvio. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, virallisia tuloksia odotellaan vielä LTV ja VAn osalta mutta selkä oli terve ☻☻ Silmätkin terveet. Terve tyttö kaikin puolin ☻ Miten onnellinen voikaan ihminen olla?

Nyt voidaan kunnolla aloittaa treenaamisen, kun Muikun IPO mokke lopetti ja en jaksa etsiä uutta niin neiti oli ekaa kertaa eilen virallisesti montsu treeneissä sitten pentu ajan, ilman pelleilyjä ja helkkarin hyvinhänhän se meni! Aksa ryhmäänkin päästiin, tästä kaikki alkaa :)

Koiraharrastus vaatii kovaa kestävyyttä

Koiraharrastus ei ole pehmoille, ainakaan niissä lajeissa mitä itse harrastan, palautetta saa hurjan paljon niin hyvässä kun pahassa, selän takana puhutaan ja osa asioista toimii kun rikkinäisessä puhelimessa. Koiraharrastus vaatii aina välillä todella kovaa kestävyttä henkisesti. Olen tässä viime viikot ajatellut miten paljon osa harrastajista ottaa itseensä, jotkut syystä ja toiset olettamuksella.
Hyvä asenne on todella iso ratkaiseva tekijä miten koiraharrastuksessa pääsee eteenpäin, se toinen ääripää asenne on se joka saa omaa mieltä kovaa vauthia kuoppaan jonne heitetään multaa kokoajan niskaan, mielikuvitus rupeaa laukkaamaan ja kohta luulee että kaikki ajattelee ja puhuu vaan pahaa ja rupeaa miettimään mielessä toteamuksetkin negatiivisena asioina vaikkei ne olisikaan sitä.

Omassa lähipiirissä on ollut useampi tapaus missä on nyt käynyt näin, on usko loppunut koiraharrastukseen, jollain enemmän kun toisilla. Olen yrittänyt kannustaa kavereita jatkamaan eteenpäin, koska kaikki heistä on hyviä harrastajia! Kaikki joita koettelee tämä sama asia, kannustan teitä pysähtymään ja miettimään, kerätkää ja luottakaa itseenne, ei tämän pitäisi olla niin vakavaa! Kaikesta pääsee yli, kun ei itse löydä ratkaisua niin on ihmisiä jotka auttaa ilomielein ongelman vastaan tullessa ☺
Niinkuin ystäväni sanoo "Leuka ylös ja kohti uusia pettymyksiä", niihin täytyy olla valmis koska niitä tulee aivan varmasti.

Myös neuvoissa tai koulutustavoissa, neuvoja pitää kuunnella mutta kaikki tuntee omat koiransa parhaiten jolloin tilannetaju varmasti kertoo mitkä asiat sieltä poimii omiin treeneihin ja mitkä voi suoraan unohtaa.

Se on loppupeleissä itse joka määrittää minkä antaa vaikuttaa itseensä ja millä tavalla.

I see things as they are, no flowery meadow for me.

Tuntui hetken että kaikki palat alkoi viimeinkin loksahdella paikalleen. Mä olen stressannut reilut puoli vuotta, olin lähestulkoon varma että pieni musta tyttöseni on luustoltaan sairas, pelkäsin että menetän rakkaan tyttöni liian varhain. Muikku on mulle koira joka tuntuu niin omalta ensimmäistä kertaa Renan (-click-) jälkeen, meillä klikkaa ja hyvin. Maanantaina tuskallinen odottelu sai päätöksen kun olin järjestänyt ryhmäkuvat Mevetiin, meinas melkein itku tulla kun Muikun kuvat pyörähti näytölle. Muikku on arvioltaan täysin terve, arvio oli A/B, 0/0, VA0, LTV0 ja epävirallisesti SP0!! Vuoden päästä käytän Muikun vielä hakemassa virallisen spondari lausunnon. Silmätkin peilattiin terveiksi.

Tänään kuitenkin tuli sellainen rysähdys, surulliset ajatukset valtasivat mielen, tuli sellainen olo kun olisi ollut väärin iloita Muikusta. Muikku on mulle äärimmäisen tärkeä ja olen mä iloinen silti, vaikka nyt mielessä painaa päälle toinenkin fiilis.
Ei muutenkaan ole kovin mukava olo.
Ajattelin että se olisi varmaan parempi hetki olla vaan omissa oloissaan, treenailla yksinään ja antaa asioiden olla. Käydä vaan omissa treeneissä heti kun vaan pääsee.
Mä tiedän että me pystytään siihen, minä ja mun dream team ♥
Ryhmäkuvissa oli myös kaksi viimeistä kasvattianikin B-pentueesta, MB Bark To The Moon jonka arvio oli A/A, 0/1 ja MB Bedtime Story A/A, 1/0 ja kummallakin likalla oli silmät terveet!

Onhan sitä muutenkin sattunut paljon edellisestä päivityksestä. Dorka täytti jo 2v kesäkuussa! Niin iso poika ♥

Sitten heinäkuun alussa Muikku täytti vuoden! Sekin on jo niin iso vaikka vastahan se Suomeen lensi ♥

Muikun kanssa samana päivänä, Rena, täytti 7 vuotta ♥

Eikä siinnä, meille syntyi pentuja 01.08 yhdistelmästä BH TK1 TK2 AGI1 Jet Black Fiji x BH TK1 TK2 Mustantuiskun Savannah. Pentuja syntyi 7, 2 poikaa ja 5 tyttöä, värijakauma on 1 tervu poika ja yksi groenendael poika, kaksi tervu tyttöä ja 3 groenendael tyttöä. Ruki ja Pennut voi hyvin :)

Ollaan me treenailtukkin, Muikku taitaa alottaa uuden lajinkin, agilityn. Tänään oltiin ekoissa treeneissä ja hyvinhän se sujui :) Katsotaan mitä jatkossa sitten.

I believe in Karma, what you give is what you get returned

Treenimotivaatio on ollut hiukkasen hukassa, jo jonkin aikaa. Sain kuitenkin eilisistä treeneistä uutta tulta pyttyyn. Käytiin Mintun (-click-) kanssa tekemään jälkeä, Ruki teki metsään ja Muikku pellolle. Ruki ei ole koko viimekesänä tehnyt yhtäkään jälkeä ja toissakesänä treenipäiväkirjan mukaan teki vain kolme metsäjälkeä. Jäljestys ollut aika vähissä siis Rukin osalta, sellasta se meno olikin eilen.. :D Ruki lähti janan ihan täysiä ja nappasi jäljen heti, multa irtos liina kädestä ja vauhti oli aika kova... lievästi sanottuna. Rukilla oli enemmän intoa kun ajatusta ja nappasi itsensä kolmen harhankin matkaan vaikka on ollut aina kovin varma omasta jäljestään. Löysi kuitenkin aina oman jälkensä taas ja nosti 5/6 keppiä, se oli ihan hyvin näin pitkän tauon jälkeen. Ihan tyytyväinen olen siihen :) En saa sitä lausetta pois päästä kun Minttu sanoi liinan irrotessa mun kädestä että "Tosi kiva kun se juoksee" ☺ Rauhoittui se onneksi loppua kohden ;)

Muikun jälki meni ihan ketuiks, silläkin oli enemmän intoa kun ajatusta, sille nyt muutenkin tuli ihan liian lyhyt jälki ja vasta vikoilla askelilla se rupesi paremmin keskittymään.

Noh, eihän siinnä, tästä on hyvä jatkaa.

Tottikset on olleet ihan yhtä laiskassa mutta ollaan mekin näköjään jotain saatu Muikun kanssa aikaseksi :)

Ollaan me käyty uimassakin :)

On tähän pariin viikkoon mahtunut paljon raskaitakin asioita, mm että äiti oli sairaana ja mulla oli 10 koiraa hoidettavana kun veljen koira sekä Rukin tyttö oli myös laskuissa mukana. On väsyttänyt ja aika ollu vähän kartalla, siitä on nyt kuitenkin selvitty ja tästä nyt vaan palautellaan itsemme takasin sinne missä me ollaan ennenkin oltu.. :)

Ollaanhan me käyty puruissakin, lenkkeilty ja touhuttu, vaikka huomattavasti vähemmän kun aikaisemmin.

Loppuun kuvasaastetta :)